Pakkasta ei ole kuin -8 ja ajattelen kateellisena niitä, joiden mittari näyttää -18 tai -28. -38 olisi jo ihan liian hienoa, siitä ei voisi olla edes kateellinen, ihailla vain. Kävin ulkona kävelemässä ja vaikka pakkasta ei ollut kuin se kahdeksan astetta, Helsingin vakioviima teki tehtävänsä ja ilma tuntui kylmemmältä kuin olikaan. Töölönlahti oli enemmän kuin yksiöisessä jäässä, samoin Eläintarhanlahti. Jää näytti kivalta. Se oli sileää ja tasaista ja olisin halunnut katsoa sen läpi. Jäätyneessä Töölönlahdessa oli metallin sävy.
Aamulla nukuin pitkään. Aamiaisen ja Hesarin jälkeen korjauskirjoitin Sigmaa. Se käyttäytyi niin kuin sen pitikin. Tuli paremmaksi ja toi hyvää mieltä. Seuraavaksi aion korjauskirjoittaa Iotaa. Joko ihan kohta, tai sitten kun olen syönyt. Eilen tehty makaronilaatikko lämpenee uunissa. Sen kanssa on kaalisalaattia ja herkkukurkkua. Jos minulla ei olisi ollut ruokaa jo valmiina, olisin himoinnut paistettua jauhelihaa, pelkältään.
Aurinko laskee. Sen valo on punaista osuessaan talojen päätyihin. Ilmatieteen laitos lupaa huomiseksi hiukan kylmempää, tiistaiksi plussaa ja sitten taas miinusta. Minulle kelpaisi pelkkä miinus. Mitä enemmän miinusta, sitä parempi. Huomenaamulla menen hierojalle ja päivällä vakiokuppilaan kirjoittamaan. Nautin jo nyt siitä, että saan laittaa talvisaapikkaat jalkaani ja lämpimät vaatteet ylle. Pakkanen nipistelee posket ja nenän punaiseksi ja yrittää vaatteiden läpi. Ihanaa.
Tänä iltana poltan kynttilöitä. Kirjoitan Iotaa, kirjoitan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti