Hillokuningatar ilahdutti iltaani tänään jälkikasvunsa kanssa. Teki tosi hyvää jutella niin työtilanteesta, vauvoista, äitiydestä, pitkävihaisuudesta, kirjoittamisesta kuin elämänmuutoksistakin. Hillokuningattaren jälkikasvu lähinnä söi, nukkui ja pötkötti. Sitä oli helppo viihdyttää - vauvat ovat kiitollista yleisöä, eikä esiintyjällä tarvitse olla mitään suodatinta päällä, sillä mitä hölmömpi juttu, sitä paremmin uppoaa. Etenkin, jos lapsi on niin pieni, ettei ymmärrä vielä puhetta...
Nyt kun ilta on asettunut takaisin arkiseksi illaksi, väsyttää taas. Merkitykset laimenevat, liukenevat. Motivaatiot kelluvat jossain kaukana. Yritän päästä suunilleen ihmisten ajoissa sänkyyn ja kirjoittaa pari unisivua kuten eilenkin. Unisivujen kirjoittaminen tuntui herättävän eilen jonkun uinuksissa olevan, tai ainakin liikauttavan sitä. Luulen, että se olin minä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti