Olen kirjoittanut tänään aika paljon. Aamu oli hankala, hirveästi vaatimuksia minulle ja teksteille ja illalla alkanut alemmuuskompleksi yön jäljiltä hyvin levänneenä ja voimissaan. Raakatekstin kirjoittaminen tuntui hankalalta, siitä ei tullut sellaista kuin muka piti, vaikka ei siitä pidä koskaan tulla minkäänlaista. Oli tympeää. Pakkasin tavarani ja menin lähikuppilaan. Kirjoitin raakatekstiä ja kirjoitin. Kummasti nuo tuollaiset kirjoittamiseen liittyvät hankaluudet (ei huvita, ei suju, ei tunnu hyvältä, ei ei ei) lientyvät pois nimenomaan kirjoittamalla. Kun vain kirjoittaa välittämättä siitä, mitä paperille tulee, olo yleensä helpottaa hetken kuluttua. Niin tänäänkin.
Äsken kirjoitin puhtaaksi kantakuppilassa purskauttamani raakatekstin joukossa olleen novellikatkelman. Nimesin sen Khiiksi.
Paitsi kirjoittanut, olen tänään shopannut. Jos tarvitsette vaahtomuovisen vieraspatjan, älkää menkö Etolaan, vaikka siellä onkin ihan hyvä valikoima. Menkää johonkin muualle ja säästätte paljon rahaa. Minä menin muualle, säästin 50 euroa ja samalla reissulla löysin Eino Santasen runoteoksen Merihevonen kääntää kylkeään. Olen halunnut lukea sen jo jonkin aikaa, mutta sitä ei ollut eilen kirjastossa. Nyt kuitenkin löysin sen, ja vain kolmella eurolla. Kannattava reissu siis kaikin puolin.
2 kommenttia:
Heissan! Mulla rupesi naurattamaan, kun luin tuon postauksesi. Niiin tuttua, jos lohduttaa :) Mutta siitä ei ole kuin yksi tie ja se on ylöspäin. Niin ja kirjoittamalla olo taatusti paranee. Kirjoittamattomana mätänee vain omassa tuskassaan/ahdistuksessaan/"huonoudessaan". Viikonloppua!
Tuo on niin totta, että jos ei kirjoita, niin sitten sitä tosiaankin mätänee omassa huonoudessaan! Vaikka kirjoittaminen olisi hankalaa, niin silti pitää yrittää. Tsemppiä meille molemmille :).
Lähetä kommentti