Olen ollut tänään hellä itselleni. Kirjoittanut raakatekstiä, joka ei kurota mihinkään muualle kuin omaan itseen, eikä ole tarkoituskaan. Olen ojentanut kättä, paijannut päätä, houkutellut rauhoittumista ja rauhaa, sillä se on vaikeaa. Joku pieni, terävä-ääninen istuu vieressä, tökkii kylkiluihin, vaatii tulosta, vaatii aikaansaamista ja kaikkia sen sukuisia asioita. Sen sijaan, että olisin kuunnellut ääntä, yritän antaa mennä korvasta sisään toisesta ulos, keskittyä matkaan, ajatella ihon kautta. Rauhoittua. Antaa itselleni lempeitä ohjeita, tuuppia oikeaan suuntaan. Ei kiirettä. On aikaa nauttia. Huomenna on toinen samanlainen päivä, ei tarvitse juosta, kävelemällä ehtii. Hengitä sisään, hengitä ulos. Rauhoitu, nauti.
Aamulla kirjoitin raakatekstiä, kirjeen ja postikortin. Sitten tarjosin itselleni kupin teetä vakiokuppilassa, ja vielä santsikupinkin. Peruin huomisen ohjelmoidun ohjelman, sillä en ole terve vielä. Olisi lämpöä, jos mittaisin, mutta kerrankin en mittaa. Tunnustelen turvonnutta, arkaa kaularauhasta päätä kääntämällä (kyllä, se on siellä, se ei ole terve) ja juon vettä. Olisi tietysti ihanaa olla jo terve, sähäkän reipas, päästä urheilemaan. Mutta jos ei niin ei. Ollaan toipilaita. Päivä se on huomennakin, ylihuomenna.
Kävin kirjastossa. Näen jo ajatuksenne: taas kerran se rikkoi kirjastonkäyttökieltonsa. Niin rikkoi. Tuli kalliiksi, sillä piti maksaa vanhat velat ennen kuin pystyin lainaamaan uusia kirjoja. 26 euroa. Olen aina sanonut, että minulle on halvempaa ostaa kirjoja kuin lainata kirjastosta... Aion kuitenkin parantaa tapani tältä erää. Merkitsin eräpäivän kalenteriin. Uusin lainat, jos en mukamas ehdi viedä niitä ajallaan takaisin. Miksen ehtisi? Onhan tässä aikaa ja kirjasto lähellä. Sitäpaitsi lainasin kirjastosta runoja. Satu Mannista, Joona Kivirintaa, Timo Pusaa, Henrika Ringbomia, Jukka Viikilää. Niiden lukeminen on nopeampaa kuin proosan, kirjat ovat ohuempia. Ne voi lukea kahdesti ja olla silti nopeampi kuin romaanien kanssa. Palautan ajallaan. Lupaan.
Haluan olla kiltti ja lempeä tänään. Lupasin itselleni makoilua tummanruskealla sängylläni auringonläikässä keltakantisen kirjan kanssa. Niin kuin kissa. Lupasin lauantaista hyvää ruokaa. Lupasin pientä puuhastelua juuri sen verran kuin jaksan. Lupasin valokuvanäyttelyitä ja museoita kunhan tästä tokenen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti