1. Olen kotoisin itä-Suomesta, puhun murteella ja kuulun kategoriaan ujot itäsuomalaiset. Myöhemmällä iällä olen oppinut, että ujo itäsuomalainen on paljon, paljon vilkkaampi ja puheliaampi kuin vilkas länsisuomalainen...
2. Joisin Kvilla-yskänlääkettä mielelläni vaikka joka päivä, sillä se maistuu niin herkulta.
3. Minun on vatkattava viili aivan löysäksi lilluksi ennen kuin voin syödä sen. Jos syön viiliä työpaikalla välipalaksi, lähihuoneissa istuvat työkaverit tulevat katsomaan, sillä viilin vatkaaminen kuulostaa siltä kuin vatkaisin kakkutaikinaa.
4. Olen krooninen niistäjä ja siksi nenäliinojani on joka paikassa. Tietyt ystävät kutsuvat hylkäämiäni tai piilottamiani nenäliinojani miinoiksi.
5. Kynteni ovat välillä pitkät, mutta sitten tapahtuu jotain (tylsää odottamista, stressiä tms), ja menetän kynteni yhdessä päivässä. En pure niitä, vaan revin.
6. Olen käynyt Kriittisen korkeakoulun kirjoittajakoulun.
7. Minulla on toinenkin blogi. Kirjoitan sinne eri nimimerkillä eri asioista, eikä näillä kahdella blogilla ole mitään tekemistä toistensa kanssa.
Kas noin, olkaatten hyvät. Olipa se hankalaa. Mietin jo, että kerroinko liikaa ja pitäisikö joitain kohtia deletoida ja kirjoittaa uudestaan, sillä vaikka jotkut ystäväni lukevat blogiani, olen välillä jopa vainoharhaisen tarkka siitä, ettei minua voi tunnistaa blogini perusteella.
Ai niin, se prenikka. Tässä se on:
Jaan tunnustuksen edelleen seuraaville tahoille: Kesäminkille, Kirjavan Katjalle ja Vaivanpalkalle, vaikka Vaivanpalkka on saanut tämän lätkän jo kerran :).
Ja koska juuri tällä hetkellä, tänään, tällä viikolla aika on ihan järkyttävän kortilla ihan kaiken suhteen, vaikenen nyt. Toivon, että ehdin jonain päivänä kirjoittaa edes pienen siivun verran, siis kirjoittaa kirjoittaa, raakatekstiä vaikka, etten ihan näivety.
8 kommenttia:
Vaivanpalkka kiittää kunniasta!
Älä huoli, Rooibos, ainakaan minä en tunnistanut sinua "oikeasti", hehee. Mutta aivan ihastuttavia paljastuksia. Viili on sama kuin minulla, mutta en hoksinut paljastella sitä. Nauratti!
Koetahan jaksaa kiireen keskellä(kin).
oi, oijoi! kiitoksia hirmuisesti, olenpa otettu!
täytyykin alkaa pohtia seuraavaa järkevää päivitystä :)
hohoo, sanavahvistuskin komppaa: liked, sanoo se.
Vaivanpalkka: Ei ole totta! Vatkaatko sinäkin viilin löysäksi?? En ole ikinä koskaan tavannut ihmistä, jolla olisi sama viilifiksaatio kuin minulla. Kaikki aina katsovat vinoon, kun syön viiliä, mutta nyt tiedän, että en ole yksin :)!
Kesis: Sinun päivityksesi ovat kyllä aina järkeviä :). Mitähän tuo minun sanavahvistukseni tarkoittaa? Se sanoo että reebu. Jotain se tarkoittaa, en vain tiedä, että mitä...
Ehdottoman pakko palata vielä viiliin! Jotain on vielä tunnustamatta. Nimittäin, syön viilin kaksiosaisesti: ensin kuori ilman sekoitusta ja vähän sen alta, sitten täyssekoitus. Nuorempana lykkäsin mukaan myös lusikkakaupalla talkkunaa. Revi siitä (niin ja saat käyttää materiaalina novelleissa :))
vaivanpalkka: Jännittävää... Minä vatkaan ehdottomasti rasvan sinne muun sekaan. Se on aika haastavaa, koska se rasva tarttuu heti kättelyssä mieluusti lusikan pesään kiinni, joten ensin se viili pitää ikäänkuin "taittaa kahtia" siellä purkissaan, ettei rasvakerros tahri lusikkaa, ja sitten voi alkaa notkeaksi vatkaamisen.
Aloin epäillä mielenterveyttäni kun luin ylläolevan :D. Pedantti? Minäkö muka? ;)
Kiitos, Rooibos! Minulla ei ole viilin vatkaamista, mutta jos syön Eskimo-jäätelöpuikon, pitää se suklaakerros syödä ensin kauttaaltaan pois ennen kuin käyn itse jäätelön kimppuun. Pienenä leikin, että suklaa oli = roskia pihassa. Ne piti siivota syömällä pois. Hölmö menin kertomaan tuon joskus lapsilleni ja nyt yksi heistä syö samaan tapaan. :D
Miinat <3 ;)
Katja - omituisuudet tarttuvat ja etenkin äideistä lapsiin, tästä on omakohtaistakin kokemusta ;).
Hanna: Miinat. Elämässä on yksi asia, jota ei kannata tehdä: laittaa kättään tyynyni alle pahaa-aavistamattomana ;).
Lähetä kommentti