Sielunlepuutuslauantai

Huojahtelen päiväunikutsun ja pienen puuhastelun välillä. Istun tuolilla, niiden välissä, bloggaan.

Tänään toriaamiainen Hakiksen torilla ja ostoksia hallissa. Sitten ruokakauppa, koti, jumppa. Pitkästä aikaa liikkumaan, miten i-ha-naa! Käytin salilla ihan hirveästi aikaa, tein käsilihaksia, kävin jumpassa, venyttelin, seisoin suihkussa, piipahdin saunassa. Kaikki ihan ikiomaa aikaa omalle, jäykistyneelle kropalle. Autuutta. Sen jälkeen kävin Akateemisessa ostamassa pari uutta kirjoituskynää, sitten myöhäiselle lounaalle ja lounaalta vakiokuppilaan kirjoittamaan. Niin, ihan oikeasti! Milloin olette viimeksi lukeneet tästä blogista sanat vakiokuppila ja kirjoittaminen samasta lauseesta - tai edes erikseen? En muista itsekään. Kirjoitin kuusi ja puoli sivua raakatekstiä - ylellisyys, johon minulla ei ole ollut varaa muutamaan viikkoon. Sitten vain istuin ja katselin ympärilleni, en ajatellut mitään, sanoja ajelehti päässä ja päästä.

Kotiin tultuani valmistelin illan ruokaa ja kuuntelin musiikkia. Tulee vieraita - tai siis tuttuja eli perhettä syömään, joten hyvä syy kokata vähän isotöisempää ruokaa. Askarteluruokaa. Esivalmistelut on tehty, keittiössä olisi pussi Brunbergin lakua ja tuossa melkein kädenojentaman päässä olisi sänky, minun oma sänkyni, minun oma, autuas sänkyni, joka kuiskailee niin ihania iltasatuja, että ihokarvat nousevat käsivarsista pystyyn.

Joskus ihmiselle riitää juuri se, mitä on.