Ei omia sanoja, vain muiden. Diana Wynne Jones on niin ihana, Stiefvaterin Häivähdys herätti aggressioita (pitääkö joidenkin yksityiskohtien olla niin suoria kopioita Twilighteista) mutta onneksi ne hälvenivät loppua kohden. Ja Annie Proulx - olen lukenut vasta ensimmäisen novellin Näin on hyvä -kokoelmasta, mutta se oli niin hyvä.
Tänään onnistuin sanojen lisäksi hankkimaan vasemmanpuoleisen hartiani niin jumiin, että pää ei kääntynyt vasemmalle. Nyt se jo kääntyy, vähän, ja olen kokeillut, että kuinka pitkälle se kääntyy. Ei käänny kovin pitkälle. Eikä se edes johdu pelkästään kivusta, ettenkö voisi sen takia kääntää - pää ei vaan käänny, vaikka mitä tekisi. Se ei vaan käänny. Niin hämmentävää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti