Tänään korjasin vähän Iotaa muutaman rivin matkalta. Tajusin töiden jälkeen liikennevaloissa, että se tarvitsee pientä viilausta. Sen jälkeen olen yrittänyt kehittää kokoelman novelleille uutta järjestystä. Ihan järjettömän vaikeaa.
Haluaisin sijoittaa kaikki novellit järjestysnumeroiksi 2-7, en mitään niistä ykköseksi ja tosiaan kaikki siihen heti kässärin alkuun. Hohhoijaa. Yritin ties mitä keinoja järjestää tekstit. Kirjoitin niiden nimet ruutupaperille ja sitten pohdittiin järjestystä niin päähenkilön sukupuolen, iän kuin onnellisuuden/onnettomuuden suhteen. Yritin löytää teksteistä pareja, jotka ovat mahdollisimman vähän toistensa näköisiä. Yritin löytää tasapainoa sen suhteen, onko novellissa onnellinen, neutraali vai onneton loppu. Ei tullut mitään. Sakset käteen, novellit kukin omalle lapulleen ja sitten pelaamaan pasianssia. Sain aikaan jonkunlaisen järjestyksen ihan silkan intuition avulla. Intuitioni vaan tuppaa ohjaamaan minua ihan hakoteille näissä tällaisissa valinnoissa. No, tällä mennään. Tau saa aloittaa ja Iota lopettaa. Siinä välissä sitten kaikki muut sikinsokin.
Nyt kun vielä malttaisin käydä tekstit kertaalleen läpi. Lukea ja viilata ja höylätä ja nuolla ja kiillottaa, jotta ne ovat viimeisteltyjä ja uskottavia sitten kustannushenkilön pöydälle päästessään. Jakausten ei kuitenkaan tarvitse olla suorassa, mieluiten ei jakauksia lainkaan, ettei tule liian sisäsiisti vaikutelma.
Jaa, että ovat toivottavasti parhaimillaan sitten joskus kun pääsevät vihdoin kustannushenkilön pöydälle? Malttaminen ei ole koskaan ollut yksi hyveistäni. Mieluummin jättäisin vaikka ompelematta pari pudonnutta nappia noiden lasteni vaatteista, kunhan saisin ne pois käsistäni äkkiä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti