Syntyjä syviä

Eilen illalla luin sängyssä Tammen kultaisiin kirjoihin kuuluvan, Richard Scarryn kirjan Nikke Nokkaeläin. Kirjan alkukielinen nimi on hämäävästi Rabbit and his Friends ja tämä pikku yksityiskohta asettaa koko teoksen ihan uuteen valoon. Että tarina onkin kanista ystävineen - onhan se nyt ihan eri asia kuin se, että tarina kertoisi nimenomaan Nikke Nokkaeläimestä. Pidän ehkä suomenkielisestä nimestä enemmän. Se nostaa Niken keskiöön ja antaa areenan hänelle. Kani ja hänen ystävänsä kuulostaa kirjalta, jossa kerrotaan, että "tässä on Kaniini ja tässä hänen ystävänsä Orava ja hänen toinen ystävänsä Siiseli". Kun kuitenkin kyse on siitä, että Nikke Nokkaeläin kuoriutuu ja etsii itseään ja identiteettiään (toiset auttavat, eivät kovin menestyksekkäästi), eikä suinkaan eläinjoukon yhteisestä seikkailusta tai edes eri eläinten esittelystä. Siksikin olisin halunnut tarinan päätähden esiintyvän kirjan alkuperäisessä nimessä, että englanniksi nokkaeläin on platypus, ja sana platypus on niin hassu.

Google sivisti minua niinkin paljon, että nyt tiedän, että minun painoksessani Niken tarinasta on jätetty ensimmäinen aukeama kokonaan pois - hämmentävää. Ehkä se ei kuljeta tarinaa sinällään, mutta on se silti kumma, että kuvakirjasta puuttuu aukeama. Ehkä sivumäärä piti saada painoteknisistä syistä neljällä jaolliseksi, ken tietää (kyllä, Nikessäni on 24 sivua). Google kertoi minulle senkin, että alkukielisessä teoksessa Niken nimi on ihan vain Platypus. Ei etunimeä. Mikäs siinä, kun pelkkä Platypuskin on niin hieno nimi.

Mitähän lukisin sängyssä tänä iltana?