Radiohiljaisuutta alkuviikko. Ei johdu siitä, että olisin uppoutunut kirjoittamiseen niin korviani myöten, etten olisi ehtinyt blogata; enemmänkin siitä, ettei ole ollut mitään sanottavaa. Kirjoitellut olen. Paino sanan loppuosalla: kirjoitellut. Ihan vähän jotain uutta Piihin, mutta edelleen joidenkin tekstien kohdalla se kuuluisa näkemys on aika hukassa.
Tänään tuli eräältä ystävältä vähän buustausta kässärin suhteen: olen kiemurrellut parin novellin kanssa, koska niistä männäsunnuntaina saamani palaute oli mielestäni omituista. Kerroin palautteen pähkinänkuoressa ystävälleni, joka ei todellakaan ole eilisen teeren poika näissä asioissa. Hän oli samaa mieltä kuin minä. Se helpotti, koska olin jo ehtinyt miettiä epävarmuudenpuuskassani, että olenko ymmärtänyt jotain perusteellisesti väärin. En ollut tehnyt noille kahdelle novellille mitään palautteen jälkeen ja olin päättänyt etten teekään. Ystävältä sain buustia siihen, että olen ihan oikeassa siinä kohtaa.
Kirjoittaminen on vaikeaa. Tai sen tietäminen, meneekö väärään suuntaan vai meneenkö mihinkään suuntaan ollenkaan. Viittaan edelleen amatööriyskirjoitukseeni. Samat ongelmat edelleen siis. Kyllähän minä voin kirjoittaa, mutta kun pelkään, että teen sen jotenkin liian vähäisesti, liikaa samaan suuntaan jossa olen jo, ja menetän niin tekemällä kaiken kiinnostuksen kustantamoiden taholta. Ja juu juu, kirjoitan tietenkin kirjoittamisen vuoksi, mutta kun Kreikkalaiset nyt vain kertakaikkiaan ovat siinä pisteessä että todellakin kirjoitan julkaisemisen vuoksi. Mutta joo, epävarmuutta ilmassa. Maanantaina pidän taas vapaapäivän (lomapäivät alkaa olla lomittu sen jälkeen) kirjoittamiselle ja toivon, että saan aikaan ja mielellään myös jotain laatua. Tai näkemystä. Vähän on sellaista sokkona ilman karttaa pimeässä -meininkiä ilmassa. Ilmeisesti se pitää vain kestää ja jotenkin rämpiä siitä yli, jos aikoo saada homman etenemään johonkin suuntaan.
3 kommenttia:
Tsemppiä ja itseluottamusta toivottelen :) Sinä kyllä olet varmasti jo sen verran pitkälle ehtinyt kirjoittaja, että voit tosiaan luottaa omiin näkemyksiin. Vaikkakin joo..samoja ongelmia on itselläkin ajoittain, etenkin jos palaute on aivan ääripäistä.
Kiitos, Helmi-Maaria! Joo, tiedän, että voin luottaa omaan näkemykseen, mutta kun joskus se näkemys on jossain piilossa - ja kun tietää, että muuttaa pitäisi, mutta ei hahmota, että mihin suuntaan... Ja takaraivossa se pelko, että muokkaa kustantamon kannalta väärään suuntaan tai liian vähän mihinkään suuntaan ja pilaa sillä mahdollisuutensa - . Ehkä pitää vain lakata miettimästä mitään näkemysjuttuja ja roiskia vaan menemään ja korjata ruumiit myöhemmin (noin niinkuin kuvaannollisesti!). Mutta kiitos tosiaan tsempeistä :).
Sama ongelma. Eilen aloitin kahlaamaan uudelleen läpikirjoitettua ja sitten iskikin paniikki: onko tämä nyt sittenkään oikea suunta? Kannattaako tähän suuntaan uhrata aikaa ja vaivaa?
Mutta läpikirjoitettu on vaan niin keskeneräinen, ettei varmaan auta muu kuin hioa loppuun asti ja katso sitten mitä tuli.
-Leijona_
http://leijonakirjoittaa.vuodatus.net/
Lähetä kommentti