Tunti kirjoittamista. Päähenkilöni pitää olla ällöttävä. Ymmärrän hänen maailmaansa, kirjoitan häntä ällöttäväksi niin kuin kirjoitan, kirjoitan itsestäänselvyyksiksi ne, jotka eivät ole ja minustakin tulee ällöttävä hetkeksi. Nousen ylös ja laitan herkkuruokaa ja yritn työntää epämiellyttävyyteni odottamaan seuraavaa sessiota.
2 kommenttia:
... vaan eikö olekin jotenkin herkullista olla oman päänsä sisällä ällöttävä mies?
Ihanaa, Karenina Unska, ihanaa ;)!
Lähetä kommentti