Epätasapainoilua

Kirjoitin muutaman sivun täyttä soopaa käsin. Ei mitään järjellistä. Kirjoitin kuitenkin jotain. Tahmeaa sen suhteen. Haluaisin kyllä, mutta tämä kaikki estää muka jotenkin. Se, että sää on yhtäkkiä niin kuin olisi kesäloma: tuntuu, että pitäisi olla koko ajan ulkona (silloin kun ei ole töissä) ja suoraan sanottuna tässä vaiheessa kesää minä tulen aina hiukkasen huonotuuliseksi ajatuksesta, että nämä nätit ilmat ja "pakko-olla-ulkona-kun-kerran-kesässä-on-nätti-ilma"-meininki jatkuvat ja jatkuvat ja jatkuvat vaan. Tässä kohtaa se aina paljastuu, että pohjimmiltani olen syksyihminen.

Väsymyskin haittaa mukamas, ja se, etten ole vielä löytänyt loman jäljiltä liikuntarytmiä ja sitä ei ole, tai on liian harvoin. Arki on epäjärjestynyttä ja kirjoituksetonta. Ja kun pitäisi. Haluaisin. Haluaisin etenkin siksi, että tekisin jotain konkreettista tavoitteitteni eteen; että tulisi olo, että olen saanut tänään jotain tärkeää aikaan; että olisi hauskaa; että saisi kirjoituskiksejä; ettei olisi luovuttajaolo. Ja kyllä, tiedän, joskus voi relata, mutta eikö tässä ole relattu melkein koko kesä? Enkö voisi saada kirjoitusdraivia päälle ja olla juuri siinä kohdassa, jossa minun kuuluu olla. Kiitos. Ja jos mahdollista, niin kuorrutettuna - .