Kävin kirjastossa ja lainasin runoja. Maritta Lintusta, Sanna Karlströmiä, Vilja-Tuulia Huotarista, Marjaana Aumastoa, Pauliina Haasjokea ja Tomi Kontion. Harhailin ensin aikani proosahyllyjen välissä, mutta mikään ei iskenyt silmää, ja sitten tajusin, että haluan sanoja, jotka limittyvät toisiinsa niin kuin kasvit ja joiden ei välttämättä oleta seisovan käsikynkkää. Runojen lisäksi löysin kasaani yhden proosankin: Maaria Päivisen Minä rakastan sinua nuori mies -romaanin. Siinä runojen alla alkoi nimittäin tuntua, että nyt uskaltaisin lukea Päivistä. Olen lykännyt sitä siinä pelossa, että huomaan häntä lukiessani, etten osaa kirjoittaa yhtään ;). Minulla tuntuu aina olevan joku, jota vähän arastelen lukea, mutta tästä eteenpäin sen ei siis ole tarkoitus olla enää Helmi-Maaria :).
Ennen kuin otan runoja käteen taidan kuitenkin kirjoittaa ensin itse. Novelli, jota työstin eilen, kaipaa vielä huomiota. Ehkä saan itsestäni irti sen verran.
2 kommenttia:
Runojen lukeminen on hyväksi myös proosan kirjoittamiselle, olen huomannut. Jos on tukossa, voi runous tai laululyriikka saada oman jutun kulkemaan.
Samaamieltä, runot tekevät hyvää proosalle. Etenkin, jos kirjoittaminen on siinä vaiheessa, ettei huvita lukea muiden proosaa, mutta haluaa silti lukea ja mieluummin jotain hyvää. Rooibos
Lähetä kommentti