Jostain kumman syystä olen hyvin toiveikkaalla sunnuntaituulella. Enkä tosiaan tiedä miksi. En ole kirjoittanut vielä mitään, eli en myöskään mitään, mikä antaisi syytä toiveikkuuteen. Ei ole tapahtunut mitään, mikä saisi tulevan näyttämään ruusunpunaiselta. Kuitenkin jaksan juuri tällä hetkellä odottaa ensi viikkoa sellaisessa olotilassa, että mitä tahansa voi tapahtua, Rooibos, mitä tahansa! ja se ei ole mikään ihan itsestäänselvyys sunnuntaipäivälle. En tiedä, ehkä toiveikkuus johtuu myös säästä. Ei haittaa, vaikka eilisen ihanan kesäpäivän jälkeen ollaan taas synkkiä ja syksyisiä, sillä se on aika kotoisaa. Ehkä toiveikkuus johtuu myös siitä, että on vaikea synkistellä, kun maha on täynnä hyvää ruokaa. Kävin nauttimassa ravintolapäivästä ekaa kertaa ja voi apua, miten hyvää ruokaa. Nyt tajuan, mikä viininlehtikääryleissä on jujuna. Se maku, joka ei ole koskaan ollut niin hyvä kuin niissä, mitä tänään söin. Enkä häpeä tunnustaa, että siinä vaiheessa kun seuralainen mätti jälkiruuaksi pavlovaa ja rocky roadia, minä pistelin jälkkäriksi vielä neljä viininlehtikäärylettä lisää.
Seuraavaksi pesukone pyörimään ja sitten on tarkoitus limittää kokkaaminen ja kirjoittaminen. Ei kuulosta ollenkaan huonolta. Ja huomenna? Huomennahan voi tapahtua mitä tahansa, eikö voikin?
2 kommenttia:
Hieno ajatus tuo "mitä tahansa voi tapahtua" - ja niinhän se onkin. Kunhan vain muistetaan, että se tarkoittaa tosiaan myös hyviä, ihania asioita ;)
Marja Leena - joo, ajattelin tällä kertaa tosiaan pelkästään niitä hyviä ja ihania asioita :).
Lähetä kommentti