Eilen: Luin sängyssä. Tänään: Sen ilmeisen lisäksi kävin harrastamassa liikuntaa ja söin ja nyt mietin pakkuuksia viikonloppureissua varten ja odotan pyykkikoneen loppulinkousta, että pääsisin ripustamaan pyykit. Joku (?) söi kaikki vähät lakuni loppuun, mikä aiheuttaa pientä kiemurtelua; haluaisin lisää. Ei ole. Lakutta siis. Auttaisiko mandariini? Tuskin, mutta saahan sitä kokeilla.
Sanat alkavat kutitella käsivartta, pitäisi päästä kynää pitkin ulos. Kun lähdin töistä, mieleen tuli joku herkullinen lause. En muista enää, mikä se oli. Jumpan pukuhuoneessa tuli toinen houkutteleva lause mieleen. En muista enää sitäkään.
Päässä soi laulu, jota en haluaisi sinne. En haluaisi kuunnella mitään muutakaan sen peitoksi, joten yritän olla kuulematta. Huomenna menen aamiaistapaamiseen, haluaisin jo sinne, jos vain olisin nukkunut jo.
Ajatukset poukkoilevat, mikä on helposti todistettavissa lukemalla ylläoleva sekä jatko. Keikuttelen itseäni satulaistuimellani eestaas. Keittiössä on hirvittävä tiskivuori, mutta koska en ole tehnyt sille mitään viikkoon, saattaa hyvinkin olla, etten tee sille mitään tänäänkään. Juu, olisi mukava tulla viikonlopun vietosta kotiin, jossa odottaisi siisti tiskipöytä, mutta se tarkoittaisi sitä, että pitäisi tistkata, ja kun se ei yhtään huvita juuri nyt (Rooibos pakoilee kotitöitä, osa 319).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti