Tunnelma

Olen lukenut Sarah Watersin Vieras kartanossa -romaania erinäisinä vuorokaudenaikoina. Kirja on vielä kesken, mutta en voi lukea sitä enää tänään. Sitä pitäisi lukea aamupäivällä ja nyt ei ole aamupäivä. Nyt on ilta, enkä halua viettää ensi yötä lukien Otavan värikuvakasviota. Juu, olen ihan hirveä pelkuri ja Watersin kirjassa kasvatetaan pahaenteistä jännitettä niin taitavasti, että en voi lukea sitä enää iltaisin. Jouduin nimittäin männä yönä lukemaan värikuvakasviota aika pitkään ennen kuin aivot lakkasivat kuvittelemasta omiaan ja pystyin rauhoittumaan nukkumista varten. Sitäpaitsi pieni ulkoilureissuni vei minut tänään ihan liian watersmaisiin maisemiin (kuten kuvista näkyy) ja minun on vaikea päästä kirjan tunnelmasta irti.

Sen lisäksi, että olen lukenut Vieras kartanossa -kirjaa, olen myös ihaillut uutta leluani. Tai ei se ole mikään lelu, se on "satulaistuin" eli Humantool, jonka ostin lauantaina SkiExpo-messuilta. Minulla on vahva tunne, että Humantool nostaa kirjoituspöytäni ergonomian ihan uudelle tasolle. Ensin pitäisi vaan nostaa kirjoituspöytää, jotta se olisi sopivalla tasolla Humantooliin verrattuna. En tiedä olenko kertonut, mutta minulla on työtuolina puinen keittiötuoli, joka on mummini kotitalosta. Tuoli on ihana, mutta onhan se nyt ihan selvä, että kun istuu paljon koneen ääressä, niin siinä ei auta sympaattisinkaan tuoli, koska ihmistä ei ole luotu viettämään kaikkea hereilläoloaikaansa koneen ääressä. No, Humantool tekee mummin kotitalon vanhasta keittiötuolista satulatuolin sukulaisen ja pitää selän liikkeessä ja ryhdin kohdallaan. Ei ollenkaan huono asia. Kunhan olen päässyt käyttämään Humantooliani ihan tositoimissa vähän pitempään, niin palaan aiheeseen uudestaan.