Viimeviikkoisen raakatekstipätkän puhtaaksikirjoittamista. Se tuntui hyvältä. Sitten tuli katkos, piti ruveta järjestämään lomaa itsenäisyyspäivälle. Onneksi onnistui. Nyt haluaisin palata tekstin pariin, mutta kello on jo nukkumaanmenoaika. Vihaan tätä ajattomuutta. Toisaalta hyvä hetki ottaa tauko huomiseen asti, kun homma on kesken ja tiedän, mistä jatkan. Mutta. Muttamuttamutta.
Eilinen kakku maistuu piparitaikinalta. Hyvää siis. Lempirooibostakin oli kupissa. Nyt on vähän hajaantunut olo: kirjoittaminen - matkan buukkaus - nukkumaanmeno - unohtuneet velvollisuudet - nukutus - sanojen kutsu. Enkä minä voi olla huoleton ja valita sitä vaihtoehtoa, että kirjoitan yötä myöten, koska tarvitsen unta. En ole sitä tyyppiä, joka selviää vähillä yöunilla ja on teräkunnossa seuraavanakin päivänä. Minä tarvitsen unet ja unet tarvitsevat minut. Minä tarvitsen unet, jotta pystyn huomenna johonkin. Kirjoittamiseenkin.
4 kommenttia:
Jo edellisessä postauksessa tunsin yhteenkuuluvuutta: Voi luoja miten haluan kirjoittaa.
Minulla ei ole ikinä sellaista päivää, jonka voisin omistaa kirjoittamiselle. Mutta haaveilen sellaisista. Siitä huolimatta, etten vieläkään oikein tiedä mitä kirjoittaisin :D.
Nyt kirjoittamisen tiellä on lisäksi vielä suursiivous, jouluvalmistelut, remontti perusarjen lisäksi. Ei ehdi. Muttei tämä tauko ole ainakaan kirjoitushaluja nitistänyt, päinvastoin!
-Leijona
Leijona: Jos ei saada kokonaisia päiviä, otetaan niitä rääppeitä ja rippeitä, mitä kuormasta tippuu! Voimia sinulle, kyllä jostain vielä löytyy aikaa. Jos ei ihan täysin pyöreää päivää, niin lopulta kuitenkin puolikas. Ja viipaleistakin voi tehdä kokonaisen. Tiedän kyllä, ettei se niin lohduta, kun tuskailee ajattomuuden kanssa, mutta kuitenkin.
On tähän jo tottunut. Että välillä ei vaan ehdi ollenkaan, että joskus ehtii ruhtinaallisesti vähän joka päivä. Mutta sille siis on syynsä, että tekstini ovat hyvin lyhyitä ;D
Toisaalta nautin tästä tunteesta, että halu kirjoittaa on olemassa vahvana vaikken juuri nyt pääsekään sitä tekemään.
-Leijona
Leijona: Minäkin olen joskus miettinyt, että kirjoitanko novellimittaista proosaa siksi, että aikaa ei ole kovin paljon ;). Ja kyllä, nauti kirjoittamishalusta - se on ihana tunne! Toivottavasti ehdit varastaa muutaman hetken sieltä täältä ja pääset toteuttamaan sitä halua lähipäivinä :).
Lähetä kommentti