Rooibos kirjoitti

Töiden jälkeen menin vakikuppilaan kirjoittamaan. Ei oikein irronnut. Kirjoittelin mitä kirjoittelin, raaktekstiä, diipadaapaa, helppoja sanoja. Kyllähän niitä tuli siis, mutta suorittaja-minä olisi halunnut, että olisi tullut jotain hienoa ja ylevää... Krhm. Totesin siinä sitten, että hiiteen suorittaja-minä, ja mietin hetken, että millä harjoituksella jatkaisin raakatekstin tuottamista. Valitsin sitten sen helpomman (taitaa olla goldbergiläinen harjoitus): ala kirjoittaa sanalla "muistan" ja aina kun tökkää, kirjoita uudestaan sana "muistan" ja jatka siitä. Tosin tänään minä aloitin pätkäni sanoilla "hän muistaa", kun halusin kirjoittaa kolmatta persoonaa. Ja sitten kirjoitin. Ensin yhden ja sitten toisen pätkän. Silkkaa raakatekstiä, mutta ehkä jotain siementä mukana. Ehkä henkilöhahmo, joka pitää kirjoittaa pulleaksi jossain välissä. Katsotaan. Pääasia oli se, että kirjoitin, kirjoitin ja kirjoitin, enkä lähtenyt ensimmäisen vartin jälkeen kotiin päiväunille, niin kuin olisi tehnyt mieli. Kirjoitin paitsi raakatekstiä, myös itseäni. Itseäni paperille ja itselleni ääriviivoja ja itselleni turvaverkkoa arjen keskelle. Kun tulin kotiin, olin kirjoituspöllyssä. Muistin, miltä kirjoittaminen tuntuu. Ihanalta.