Ostin perjantaina Vera Valan toisen romaanin Kosto ikuisessa kaupungissa. Luin sitä perjantaina sängyllä maaten, lauantaina kalliolla maaten ja tänään sängyllä maaten. Erinomainen kesäkirja, suosittelen! Enkä taaskaan tajunnut murhaajaa ennen kuin se kerrottiin. Yhdessä vaiheessa kirjan puolivälissä olin sitä mieltä, että "jaa, murhaaja on tietenkin tämä tyyppi", mutta ei se sitten mennytkään niin. Lisäksi päähenkilö Ariannan menneisyydestä paljastui erikoisia juttuja, ja kirjan lopussa oli niin hervoton cliffhangeri, että ei voi muuta todeta kuin että seuraavaa osaa odotellessa... Tykkäsin Kostosta enemmän kuin sarjan avausosasta, mielestäni kieli toimii tässä uudessa paremmin, on sujuvampaa ja joustavampaa.
Sen lisäksi, että olen maannut erilaisilla alustoilla lukemassa Veran Kostoa, olen syönyt ulkosalla, istunut auringossa, levittänyt aurinkovoidetta, liikkunut, juonut torikahvit (miksi torikahvit ovat torikahvit, vaikkei joisikaan kahvia?) ja katsonut Ruotsin prinsessa Madeleinen häitä telkkarista. En ole edelleenkään tiskannut, siivonnut tai tehnyt muita ns. elämänhallinnallisia toimenpiteitä, mutta kaikkea ei voi saada. Sitäpaitsi jos ajatellaan järkevästi, niin alkuviikosta on paljon fiksumpaa hoitaa näitä kotihommia, koska vaikuttaa siltä, että asuntoni on alkanut viilentyä. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan sisälämpötila kotona on tippunut +27 asteeseen. Ihana viileys! Aivan ihana! On uskomatonta, miten paljon yksi tai kaksi astetta merkitsee siinä vaiheessa, kun makaat sängyssä ja yrität nukkua. +28 on vielä ookoo, mutta sen yli menevä on liian kuumaa. Nyt kun olen päässyt +27:ään, alkaa melkein viluttaa. Ainakin jos vähän kuvittelee...
En ole kirjoittanut enkä edes ajatellut kirjoittamista. Olen aivopessyt itseäni tajuamaan, että kuumat kesäpäivät ja kirjoittaminen eivät sovi yhteen. Tänään puhuin muutaman sanan uudesta projektista ja yhtäkkiä melkein ritisin innosta - jos olisi pari sadepäivää, kirjoittaminen pääsisi kyllä taas valloilleen. Hirveä hinku, ja samalla ihana ajatus kesälomasta ja siitä, että kesäloma on sitten oikeasti lomaa: aion hyvällä omallatunnolla olla kirjoittamatta lomalla. Ei mitään paineita siihen suuntaan, ei tosiaankaan, ja hyvä niin. No, lomaan on vielä muutama viikko aikaa, joten katsotaan, mitä siihen mennessä ehtii tapahtua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti