Tänä iltana olen ollut WSOYn syksyn kirjallisessa illassa, jossa esiteltiin syksyn uutuuskirjoja. Olen eräiden onnekkaiden, muinoisten sattumuksien vuoksi ja kohtalon ohjaamana päätynyt sähköpostijakeluun, joka poiki minulle kutsun Korkeavuorenkadulle täksi illaksi. Suuria odotuksia minulla ei ollut, mutta sittenpä olikin kiva yllättyä iloisesti. Ensinnäkin tapasin paikan päällä kirjabloggaajia, joiden kanssa oli kiva jutella ja toisekseen tutustuin moneen uuteen kirjaan, jotka olisivat muuten jääneet pois lukulistalta. Seuraavassa lyhyt ja erittäin puolueellinen sekä subjektiivinen otanta illan annista.
Karo Hämäläinen esiintyi jotenkin niin valloittavasti, että hänen trillerinsä Ilta on julma paukahti heti "haluan lukea" -listalle, vaikka en voi väittää olevani kokenut trilleri/dekkari/jännityskirjojen lukija. Erityisesti jäi mieleen, että Karo Hämäläinen kehui kirjansa tuntua - siis että kansi tuntuu hyvältä käteen ja sitä on ihana hipelöidä ;). Niin, heti tuli tietenkin hirveä hinku päästä koskettelemaan kyseistä kirjaa. Hämäläisen haastattelusta sain napattua muistiin sen, että Hämäläinen toivoo, että hänen kirjansa jää vaivaamaan lukijaa. Ei mikään huono toive. Täytyy sanoa, että sitä minä itsekin tavoittelen kirjoittajana. Jospa joskus onnistuisin siinä.
Marissa Mehrin esikoinen Veristen varjojen ooppera kuulosti kiinnostavalta ja kun sen sai vieläpä mukaansa WSOYltä lähtiessä, niin ihan mahtavaa. Seuraavaksi lukuun!
Kolmas, ja ihan puskista tullut yllättäjä mielenkiintoisten kirjojen listalla oli Hannu Rinteen tietokirja Perinnemestarin klapikirja. Nii-in. Luettehan nyt naista, joka on ennenvanhaan omistanut sievän, kauniin kirveen ja käyttänyt sitä monesti. Moottorisahaa en enää osaisi, vaikka äiti opetti minulle senkin. Mutta kyllä, Klapikirja vetoaa minussa siihen samaan osaan, joka rakastaa intohimoisesti kirvestä ja hakkuupölliä.
Annukka Salaman Piraijakuiskaajaa esiteltiin trailerin verran ja faunoidisarja onkin ollut lukulistallani jo pitkään. Pitänee tsekata, mikä on kirjaston varaustilanne.
Ja jostain syystä kaksikin eri kirjailijaa mainitsi haastatteluissaan tilanteen, jonka lopputuloksena oli vatsahaava (hieman humoristisessa valossa - tai sitten ei) ja nämä kirjailijat keräsivät minulta erityisiä sympatia- ja kiinnostusirtopisteitä (nimimerkillä Vatsallastressaaja).
Että sellainen ilta. Oli kiva. Ja ihan eri ajatusympyröissä kuin arki. Kirjoja. Kirjallisuutta. Kirjabloggaajia. Kun kävelin sateessa ratikalta kotiin, en viitsinyt avata sateenvarjoa. Kipitin tihkusateessa ja käänsin kasvoni sille. Ajattelin positiivisia ajatuksia kirjoittamisesta. Että kyllä minä pystyn ja osaan ja ehdin ja että hyvä siitä tulee. Että positiivisten ajatusten voima on suuri. Että vielä joskus minäkin olen tuolla, samassa tilanteessa kuin Marissa Mehr tänään - kustantamon tilaisuudessa esikoiskirjailijana. Olen, ihan varmasti olen. Ei ole muita vaihtoehtoja. Kyllä se tästä. Siitä. Mistä tahansa. Kyllä se. Eikö niin. Kyllä se.
5 kommenttia:
Eiköhän ne unelmat positiivisten ajatusten siivittäminä tule helpommin toteutetuksi.
Ihana kuulla, että ilta oli sinusta noin kannustava ja innostava! Toivottavasti näemme sinutkin siellä joskus haastateltavana.
Minulle kävi samoin, kiinnostuin kirjoista, joista en ollut ajatellut kiinnostavanikin. Yllättäviin kiinnostuksenkohteisiini kuuluu mm. juuri tuo Klapikirja. Marissan kirja ilahdutti, olisin joka tapauksessa halunnut lukea sen.
(Lähdin eilen pikavauhtia kotiin heti haastatteluosuuden jälkeen, mutta oli kiva nähdä vilaukselta!)
Kirsi, näin minäkin uskon. Ei negatiivisuus auta :).
Jenni, tosiaan, Klapikirja iski :). Pitää ehkä hankkia se. Se voisi olla jopa potentiaalinen joululahjakirja joillekin perheenjäsenille. Kiva kuulla sitten, mitä bloggaat Marissan kirjasta, kun on sitten itselläkin lukukokemus taustalla.
Just niin, Rooibos, just niin!
Katja, kiitos :)!
Lähetä kommentti