Luin viikonloppuna Hannele Mikaela Taivassalon romaanin Nälkä, jossa kerrottiin Jorunn Omakoston tarina ja vähän muutakin. Pidin. Pidin romaanin kielestä ja huohotuksesta. Joittenkin henkilöhahmojen puolesta pelkäsin. Tarinan kuvio ei onneksi ollut ihan niin yksinkertainen kuin ensin luulin. Pidin kaupungeista, joissa kuljettiin. Verta riitti. Pidin myös tekstin teknisestä toteutuksesta - siitä, miten leikkaukset oli toteutettu, siitä, miten kertojaäänet vaihtelivat tiheästi mutta ei lainkaan häiritsevästi ja millainen rakenne kirjaan oli toteutettu. En rakastanut Nälkää, mutta se on taitavasti kirjoitettu. Hyvä kirja. Suosittelen.
Sitäpaitsi oli hyvä, että viikonloppuna oli jotain aivan erilaista luettavaa.
2 kommenttia:
Tämä kirja kiinnostaa minuakin, mutta olin sen jo jostain syystä unohtanut... Kiitos muistutuksesta! Täytyypä itsekin lukea. Erilaiset tekniset ratkaisut kiinnostaa aina.
Nälkä oli kyllä hyvä. Aion täsmäsuositella sitä parille kaverillenikin. Kirjan tekniset ratkaisut eivät ole välttämättä mitään suurieleisiä, mutta minä pidin niistä :).
Lähetä kommentti