Minulla oli suunnitelmia tälle elokuun loppupuolelle ja ajalle ennen syyskuun kirjoitusvapaata. Eivät ole toteutuneet eivätkä toteudu, ne suunnitelmat. No, teen ne hommat sitten syyskuussa. Nyt on ollut tärkeämpää tekemistä ja keskittymisvaikeuksia sen verran, ettei ole pystynyt. Tänään kävin kirjoittamassa kirjoituskahvilassa. Tunnin verran kirjoitin ennen kuin kahvila meni kiinni ja minä tulin kotiin. Kirjoitin aika paljon ja lähinnä terapiakirjoitusta, hyvin vähän muuta. Terapiakirjoittaminenkin on tärkeää, sen muun kirjoittamisen ohella. Se, että saa jollain tavalla ulos systeemistä tai edes vähän työstettyä mieltä painavia asioita. Eihän niitä kirjoittamisella muuteta, niitä mieltä painavia asioita, mutta joskus kirjoittaminen on hiukan sama kuin se, että kertoisi murheistaan jollekulle. Ei tietenkään ihan samanlaista, mutta sukua sille kuitenkin. Kirjoittaminen on koti.
On asioita, jotka vetävät minua eri suuntiin ja asioita, jotka peittävät nuo muut asiat kokonaan alleen ja saavat suuruudessaan muut asiat kutistumaan huomaamattoman pieniksi. Yritän ehkä tiskata ja venytellä vähän ja loppuillan luen steampunkia. Onneksi on kesken kirja, joka tarjoaa hyvän pakopaikan todellisuudesta. Terapiaa kai sekin tavallaan.
4 kommenttia:
Kyllä, terapiakirjoittaminen on hyvin tärkeää. Ilman sitä olisi mahdoton keskittyä. Jos on murheita tai jotain jännittävää.
Just näin, Helmi-Maaria. Jotkut asiat on pakko kirjoittaa ulos. Vaikkei ne sillä edes mihinkään poistuisi. Sitten kun se on tehty, saattaa olla mahdollista kirjoittaa muutakin. Näin ainakin minulla. Tänään kuitenkin luovutan ja pitäydyn loppuillan lukemisessa ja yritän olla miettimättä huolia liikaa, koska en voi niille juuri nyt mitään.
Katosi kyberavaruuteen....hitto tätä tekniikkaa.
Jäi sen takia edellisestä kommentista nickini pois, mutta arvelen Sun tunnistaneen sanojen käytöstä, että se olin minä :)
Aamusivut! Kai olet kokeillut terapiakirjoittamisen muotona?
Mulle ne on korvaamattomat, tai lähes. Rutiinia se on. Olen kai raapustellut niitä jotain 4 vuotta. Viiime vuonna tähän aikaan, elokuussa, tuli selibaatti. Silloin tapahtui jotain, mistä olisi ehdottomasti pitänyt kirjoittaa aamusivuilla, mutta olosuhteista johtuen mulla ei ollut tilaa siihen. Tulppa kesti maaliskuuhun 2014. Ja opetti mulle armollisuutta: joka aamu ei tarvitse kirjoittaa, kuten olin melkein aina ennen tehnyt.
Mutta, suosittelen lämmöllä aamusivuja, niitä kun ei voi kirjoittaa mitenkään väärin!
lämmöllä,
the TdW
Minulle raakateksti on aamusivuja. Olisi kiva pystyä kirjoittamaan ne oikeastikin aamulla, mutta en taida kyetä siihen ihan heti ;). Nimimerkki Uninen :).
Lähetä kommentti