May the Force be with you

lauantai 5. lokakuuta 2013

Kylmää kyytiä

Tällaistako tämä tosiaan olikin? Ettei ehdi ehkä edes ajatella kirjoittamista, tai ehtii ajatella, muttei ehdi tehdä mitään sen eteen? Huh. Miten olen ikinä saanut Kreikkalaiset aikanaan kuosiin töiden ohella? No, takana on kirjoitusvapaan jälkeen ensimmäinen työviikko ja tiesin kyllä etukäteenkin, että ekalla viikolla kaikki energia menee totuttelemiseen. Ensi viikolla näyttää vähän rauhallisemmalta ja aion ehtiä liikunnan lisäksi kirjoituskahvilaan kirjoittamaan. Ehdottomasti. Ja jos huomenna jää aikaa, aion kirjoittaa Volvon kohtaukset lapuille ja aloittaa pasianssin pelaamisen niillä - pitää löytää oikea järjestys niille. Siivosin juuri, joten on ainakin tilaa levitellä lattioille paperilappuja, kun muut tavarat on raivattu lattioilta paikoilleen.

Töiden alkamisen huomaa taas hiirikädessäkin. Tai tenniskyynärpää sen oikea nimi on. Tällä kertaa kokeillaan siihen jotain hermoratoja avaavia outoja jumppaliikkeitä ja kinesioteippausta. Sain eilen käteen kirkkaan siniturkoosin teipin ja sen kanssa nyt sitten. Ja kylmäpussin kanssa myös. Ei sillä, kylmäpussi on ollut melkein jokailtainen kaverini kesäloman loppumisesta asti, että se ei ole mitenkään uusi asia.

Jotenkin tuossa äsken imuroidessani hämmästelin sitä, miten helppo on ollut solahtaa siihen, että ei ehdi kirjoittaa. Miten erilaista kaikki on yhtäkkiä - syyskuussa oli aikaa kirjoittaa vaikka ja kuinka, ja nyt se pitää erikseen suunnitella ja raivata se aika. No, on sitä tehty ennenkin, joten tehdään jatkossakin. Hassua vain, millainen muutos arjessa, kun ensin on kaikki aika kirjoittamista varten ja sitten on kaikki aika jotain ihan muita asioita varten. Vaatii vähän totuttelua.

Jääkaappi on täynnä vihanneksia. Haluaisin syödä pelkkää porkkanaa ja kyssäkaalia. On siellä muutakin. Taidan tehdä jotain pientä syötävää ja huokaista hetken.

2 kommenttia:

Än kirjaimiajasanoja kirjoitti...

Juuri tätä tämä on. Vähänkin jotain muuta kuin työ-kauppa-koti ja kirjoittaminen on se, joka saa jäädä. Ja jos se joskus on mukana kuvioissa, sitä tehdään energialla jota ei ole. Kylmää kyytiä, tosiaan.
Muttei anneta periksi :)

Rooibos kirjoitti...

Än, niinpä. Ja kun viikonloputkaan eivät ole loputtomia, ja niihin kasaantuu niitä arkiasioita ja hommia, joita ei arkena ehdi. Mutta ei, ei anneta periksi :). Jatketaan vaikka kiusalla :). Tsempit sinne!