Lomat on lomailtu tältä erää. Kävin Lapissa ja oli ihanaa. Olisin viipynyt pidempäänkin, mutta naisen on tehtävä, mitä naisen on tehtävä. Niin kuin töitä ja kirjoitustöitä ja pyykinpesua ja kaikenlaista pientä. Pyykkikone pyörii parhaillaan. Matkakassi on purettu, mutta en ole saanut sullottua sitä vielä takaisin kaappiin, pois keskilattialta. Kirjoitusvihko oli mukana reissussa, mutta sitä en ehtinyt edes ajatella. Enkä myöskään sitä novellinalkua, joka pyrki pintaan viime viikolla. Tiedän, että osaisin kirjoittaa sen, ja että siitä voisi tulla hyvä, mutta olen vähän laiska aloittamaan. Ehkä aloitan juuri siksi jo tänään. Saa nähdä.
Vieläkin tekee mieli lukea. Keskeneräisten kirjojen pinoa on vajutettu, mutta olen myös ostanut uusia, joten plusmiinus nolla tietyllä tapaa ja tietyllä tapaa taas iso plussa, ainakin kirjojen lukumäärän suhteen. Lukemattomia on taas/edelleen vähän liikaa, ja runoja tekisi mieli. Viimeksi luin loppuun Juuli Niemen Tuhat tytärtä. Saa nähdä mikä on seuraava.
Ei minulla mitään asiaa ole. Kunhan kirjoittelen. Kokeilen sormia näppäimistöllä ja ajatuksia pimeää iltaa vasten. Illat ovat kyllä valoisia pitkään, nyt kun kelloja siirrettiin. Ei sillä, valostuisivat ne ilman kellojen siirtelyäkin. Toukokuun kalvakat illat, kun valoa riittää vielä yhdeksään ja melkein kymmeneenkin asti, ovat jotenkin erikoisia ja erityisiä. Mutta tosiaan, vaikka kelloja ei olisi siirretty, toukokuun illat eivät olisi kärsineet siitä.
Väsyttää ja pitäisi mennä nukkumaan, mutta pesukone ei anna. Pitää odottaa se loppuun asti. Jaksaisinkohan kirjoittaa. En tiedä. Lomat ovat aika väsyttäviä ja eniten kiinnostaa nyt nukkumaanmeno.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti