May the Force be with you

torstai 10. maaliskuuta 2016

Veriappelsiineja

Minulla on jääkaapissa, siinä missä pitäisi olla kananmunia, minulla on pieniä avokadoja. Ikkunan takana valot puhkovat reikiä pimeään, mutta eivät kirkasta väsymystä pois. Polvissa ja säärissä on mustelmainen olo, vaikka ne ovat talvenvalkeat, eivät yhtään sinipunaiset tai edes vanhaa keltaista täynnä. Pesukone on rukki, joka pyörittää vedestä lankaa. Myöhemmin lyön pyykkejä ilmaa vasten yksi kerrallaan, pidän kaksin käsin helmoista kiinni ja sitten laitan ne roikkumaan telineeseen. En tiedä tartunko mihinkään, vaikka ojennan kättä ja haron. Tiskialtaassa lasit ja kipot ottavat vaahtokylpyä, mutta haarukat makaavat altaan pohjassa ja kuuntelevat altaan metallin kautta mitä tapahtuu muissa asunnoissa.

Minua väsyttää. En tajunnut, kuinka paljon, ennen kuin istuin alas. Nyt ei tee mieli enää nousta. Istun sohvalla ja luen runoja siitä, mikä tekee sydämen synkäksi.

Iltapalaksi aion syödä veriappelsiineja. Ne häviävät pian, enkä voi enää paljastaa keltaista, punatikkuista hedelmälihaa tuosta noin vain. Nämä ovat viimeiset, olen syönyt jo neljä kiloa, tämä on viides.


Ei kommentteja: