Ehdin jo unohtaa maanantaisen vapaapäiväni. Muistin sen siinä vaiheessa kun kello oli puoli viisi ja katsoin töissä kalenterista, että ehtisinkö valmistaa esityksen erääseen tilaisuuteen tiistaiksi. Totesin, että tiukalle menee, kun en ole maanantaina töissä. Toistin itselleni, että en ole maanantaina töissä. Ou jes. Poissaoloilmoitus meiliin, saapikkaat jalkaan ja menoksi. Karkuun!
Nyt istun sohvalla. Mahassa on ruokaa, kuuntelen musiikkia ja koitan aloittaa rentoutumista pikku hiljaa. Musiikki aiheuttaa aina välillä kirvelyä kyynelkanavissa, välillä hymyä.
Työpaikkalääkäri sanoi tänään, että kipeä käpälä ei taida kärsiä tällä kertaa perinteisestä hiiriranteesta, vaan vaihteeksi jännetupentulehduksesta. Kahden viikon särkylääkekuuri, kolme kertaa päivässä pitäisi voidella jollain mobilatintyylisellä ja kauniiksi lopuksi sain reseptin mahalääkkeisiin, jotta minulla olisi suht ehjä maha särkylääkekuurin jälkeenkin. Varsinainen sekakäyttäjä. Toivon hartaasti, että lääkekuuri tepsii ja pysyn ehjänä virkavapaaseen asti. Toivon hartaasti, että virkavapaa tulee pian.
Kun vaihdoin kotivaatteet päälle töitten jälkeen, mieleeni heilahti hetkeksi se, että kun on kevät ja virkavapaa, minun on mahdollista määrittää itseni muun kuin työn kautta. Tajusin, että jos kovasti yritän, voin nähdä itseni nytkin ensisijaisesti kirjoittajana. Pysäyttävä ajatus. Maanantaina aion toteuttaa sitä koko päivän.
2 kommenttia:
Pahuksen ammattitauti. Harmillista! Toivottavasti se helpottaa ja tokenee kuurilla. Töissä voi sitten aina vähän lintsata ;)
Parannusta!
Ammattitauti, tosiaan. Pitääkin laittaa taas Orudista käteen, jotta ehdin saada tämän päivän kiintiön täyteen. Jospa nuo kuurit auttaisivat - kädet ovat niin tärkeä ruumiinosa, että on kurjaa, jos ne ovat kipeät.
Lähetä kommentti