Hiirenkorvalla

Elämä alkaa ehkä voittaa tämän vatsataudin jälkeen. Ei sillä, että vieläkään olisi hyvä olo (miten voisi olla, kun ei ole syönyt juuri mitään yli kahteen vuorokauteen? kun närästää ja etoo melkein koko ajan? kun päähän ja niskaan sattuu imakasti heti kun tekee jotain niin uhkarohkeaa, että nousee tuolilta seisomaan?), mutta parempi jo. Tänään aion hankkiutua ravitsevan ruoan (lue: paljon energiaa) äärelle - saa nähdä mitä maha sanoo, mutta kun en voi kuvitella syöväni mitään kevyttä ja terveellistä, yök! Kroppa vaatii energiaa, paljon, ja mieluiten heti. Jostain syystä verinen pihvi houkuttaa tosi paljon, mutta en nyt kuitenkaan ajatellut aloittaa sillä...

Eilen viilasin hiukan Rhota ja nimetöntä Kreikkalaista. Miten, siinä etomisen tilassa, se on minullekin mysteeri. Tekstit oli kuitenkin saatava postiin Kontaktille, joten särkylääkkeen tuomassa tilapäisessä tolkun tilassa viilasin tekstejä hiukan, printtasin ne, etsin sekapäisenä kadonnutta nitojaa ja hoippuroin postilaatikolle viemään kirjeen. Tänään voisin ehkä viilata Myyn loppua, johon keksin männäpäivänä pientä tarkennusta. Lisäksi postista pitää hakea pari kirjaa, jotka tilasin AdLibriksestä, joten niiden kanssa tuhraantuukin sitten loppupäivä. Uusien kirjojen lisäksi himottaa sängyn vieressä lojuva Sana Krasikovin novellikokoelma Vielä vuosi. Olen lukenut siitä pari kolme novellia, ja tykkään tosi paljon - hyvin tyylikästä, jollain tavalla. Ei mitään liikaa.

Huomenna olen toivottavasti taas paljon paremmassa kuosissa kuin tänään. Ehkä pääsen ihan todenteolla käsiksi kirjoittamiseen ja etenkin Omegaan. Sen uudelleenkirjoittaminen ei ole edistynyt epämääräistä, hyödytöntä raakatekstikokoelmaa pidemmälle ja minulla on aikamoinen hinku saada se kirjoitettua kuosiin. Tunnen jossain sisälläni, millainen Omega voisi olla, mutta en tiedä osaanko kirjoittaa tunnevisiotani paperille. Toivottavasti osaan.

Pyykit pyörivät koneessa ja kohta telkkarista alkaa Anna ystävämme. Annan jälkeen lähden hakemaan kirjapakettia postista ja hankkimaan ruokaa. Ihanaa, että tämä kurjuus alkaa pikkuhiljaa väistyä!