Ei nyt oikein ota lähteäkseen arki käyntiin, sillä heräsin puoli neljän aikaan viime yönä siihen, että elämäni ensimmäinen vatsatauti vaati minua tyhjentämään sisuskaluni ylösalaisin. Huh. Olen aina ollut hyvin onnellinen, etten harrasta vatsatauteja ja tämän jälkeen toivon, etten alakaan harrastamaan niitä. En tiedä oliko rota vai noro vai joku tavallinen, mutta ihan tarpeeksi ällöä. Vaikka ilmeisesti suht lievä, kun 12 tunnin jälkeen oireiden alkamisesta pystyin jo lipittämään hi-taas-ti veden ja limpparin sekoitusta teelusikalla ja nuoleskelemaan jääpaloja. Nyt olen juonut jo pari kolme desiä ja syönyt kolmannesosan banaanista sekä särkylääkkeen. Viimeksimainittu on ihan loistokeksintö - heti alkoi maailma kirkastua kun tabu alkoi vaikuttaa.
Mutta kirjoittaminen, se ei tosiaankaan suju kun makaa sikiöasennossa vessan lattialla. Mietin iltapäivällä kuitenkin laiskasti muutamia tekstejä, kun oli hetken parempi olo, ja jostain omituisesta syystä keksin Myyn loppuun vielä hiukan lisää matskua, joka ehkä antaa lisäsyytä novellin tapahtumille (tai sitten tekee niistä liian ilmeiset). Kunhan tästä tokenen, teen Myylle jotain.
Nyt palaan vällyihini ja juon lisää. Viheliäinen tauti kyllä.
6 kommenttia:
Koita suoriutua! Olen ollut täällä vihreänä kateudesta virkavapautesi takia, mutta kuitenkin onnea toivotellen. Huomenna uusi alku, eikös juu;)?
Tirlittan - juu, uusi alku, hiukan tahmea tosin, mutta alku kuitenkin. Sain jo pyykkiä koneeseen ja kykenen ajattelemaan muutakin kuin sitä, että tuleeko oksu vai ei. Yh näitä tauteja. Toivottavasti olen huomenna jo loistokuosissa!
Toivu rauhassa, lepää ja nesteytä. Älä hosu takaisin kirjoittamaan. Ei teksti mihinkään katoa.
lämmöllä,
TdW
Kiitos TdW! pientä hosumisen halua on jo ilmassa :) nyt kun olo alkaa toeta, vaikken ole syönyt kahtena päivänä yhteensä kuin kaksi banaania ja yhden viilin... Vähän on heikko olo, mutta tänään ajattelin kokeilla vähän parempia ruokia, joten kyllä se tästä, pikkuhiljaa.
Mulla on kässärissä kohtaus, jossa päähenkilö makaa lattialla kamalissa yrjökourissa. Summa summarum: ehkä kokemuksesta on vielä hyötyä :) Ainakin minä kirjoitin kohtaukseen kaiken vessan lattialla maatun paatoksen.
vaivanpalkka: Niin, eihän sitä koskaan tiedä, mistä on hyötyä :D!
Lähetä kommentti