Tårta på tårta

Viime yönä makasin sängyssä enkä saanut unta. Ajatukset kiersivät kehää, taiteilivat ja taistelivat tilasta. Kymmenen minuutin välein piti nousta istumaan ja sytyttää valo; kirjoittaa muistiin Kreikkalaisiin putkahtaneita ideoita ennen kuin ne hävisivät päästä.

Kun heräsin aamulla, tajusin heti, että sairastaminen ei loppunut vielä. Vatsataudin jälkimaininkien lisäksi olen saanut vieraakseni flunssan. Vastustuskyky on varmaan ollut kovilla mahapöpön kanssa ja tulos on tässä. Kaikki se yöllinen kirjoitusinto oli laimentunut aamun tukkoisen pään myötä. Teki mieli parkua tai edes kitistä epäreilua kohtaloani. Tekstasin heti sängystä siskolle ja Hillokuningattarelle. Hillokuningatar, joka on itsekin kärsinyt oksennustaudista (ei, en ole tartuttanut sitä häneen eikä hän minuun), soitti heti ja lohdutti. Ei ole kivaa, että hänkin on kipeänä, mutta lohduttaa kovasti kun voi jutella jonkun kohtalotoverin kanssa.

Päivä meni tosi nopeasti. Katselin telkkarista Annan, luin Hesarin, kirjoitin pari meiliä, otin päikkäreitä, söin hiukan. Äsken reipastuin niin paljon, että viilasin eilisiltana suunnittelemani muutokset Epsiloniin ja nimettömään Kreikkalaiseen. Epsilon koki lähinnä delete-nappulaa. Turhat selitykset pois, lukijalle ilo keksiä asiat ilman, että selitän niitä puhki ja pureskelen valmiiksi.

Myyn loppu on vielä korjaamatta ja Omegan uudelleenkirjoitusta en ole päässyt aloittamaankaan. Eilen illalla sain siihen kuitenkin idean, luulen. Olen koko ajan ajatellut, että Omegan pitäisi olla kirjoitettu kolmannessa persoonassa, ei minä-kertojan keinoin. Ehkä minä-kertoja on kuitenkin se oikea, ehkä se on ainoa keino, jolla pääsen tarpeeksi lähelle aihetta. Ehkä voin käyttää myös joitain omia kokemuksiani Omegaan, jos kirjoitan ensin raakatekstiä eräästä minua vaivaavasta ihmissuhteesta. Ehkä sieltä irtoaa se lataus, jota Omega tarvitsee noustakseen omille jaloilleen.

Toivottavasti olen huomenna edes jonkunlaisessa kuosissa. Alkaa tosiaan kyllästyttää tämä sairastaminen. Onneksi flunssa on ollut tähän asti aika ripeästi etenevää laatua. Huomenna pitäisi kirjoittaa - lupasin Kontaktille vielä yhden tekstin, jota en ehtinyt taudeissani lähettää hänelle männäpäivänä. Huh. Luulin silloin, että olisin ollut tänään ja huomenna jo terve. Ehkä se tästä kuitenkin. Pikku hiljaa.