Varhainen lintu ja muita bongauksia

Tänään olin koneeni ääressä klo 9.01 valmiina päivän puuhiin. Kirjoittaminen alkoi kyllä vasta parikymmentä minuuttia myöhemmin, sillä vastasin ensin meileihin, mutta joka tapauksessa olin ajoissa liikkeellä. Se, että on ajoissa liikkeellä, tekee minut iloiseksi. Tai hyväntuuliseksi. Luottavaiseksi. Jotain typerää luterilaista työmoraalia epäilemättä; varhainen lintu madon nappaa.

Aamupäivän keskityin Sigman ja Epsilonin korjaamiseen. Sigmaa viilailin noin niinkuin yleisesti ja Epsilonissa piti yleisviilauksen lisäksi kiinnittää huomiota loppuun. Koska deadlineni on kiristynyt sitten eilisen postauksen, ja kaikki tekstit pitäisi saada lähetettyä Ystävälliselle Printtaajalle tänä iltana, otin seuraavaksi Taun ja Eetan käsittelyyn. Tai yritin ottaa. Ei tullut mitään.

Söin lounasta, ripustelin vähän pyykkejä, pakkasin tavarani ja häivyin vakiokuppilaan. Siellä kävin Eetan kriittisen punakynän kanssa läpi. Deletoitavaa löysin aika paljon, ehkä puolet koko novellista. Kirjoitin raakatekstinä uuden, vaihtoehtoisen lopun. Ei tuntunut hyvältä. Kirjoitin vähän muuta raakatekstiä ja siirryin Tauhun. Se tuntui sentään vähän paremmalta kuin Eeta, mutta ei kauhean mieltäylentävältä silti. Istuin ja tuijottelin pitkään seiniä.

Lopputulemana totesin, että se, mikä Eetassa minua tökkii, voi olla juuri sitä, mitä siltä kaivataan suhteessa kokoelman toisiin novelleihin. En tiedä. Jos deletoin siitä puolet, ja riipustan uutta loppua, voi olla, että lopputulos on erittäin mitäänsanomaton. Ongelmallista. Ja minä kun luulin, että Tau on se ongelmatapaus ja Eeta selvää kauraa! Luulenpa melkein, etten tee Eetalle ja Taulle juurikaan mitään muuta kuin keksin niille nimet. Eetaan tarvitsen nyt ulkopuolista mielipidettä ja Eräs saa antaa sen, kunhan lukee tuon koko nivaskan.

Nimien antamisesta puheen ollen: Kontaktihan sanoi viimeksi, että novelleilla pitäisi olla nimet. "Jos novelleilla on nimet ja kokoelmalla on nimi, kustannustoimittajasta näyttää siltä, että tiedät, mitä olet tekemässä." Ihan totta. Mutta kun se on niin kovin vaikeaa! Olen nyt sitten totellut Kontaktia ja läiskinyt nimiä sinne tänne. Tuppaavat olemaan kovin tylsiä ja yksiosaisia nuo minun nimeni. No, tärkeintä on se, että niillä on nimi jokaisella, koska ainahan nimeä voi sitten muuttaa. Joidenkin novellien kohdalla nimet ovat löytyneet suhteellisen helposti, toisten kohdalla se on onnettoman vaikeaa.

Kokoelman työnimikin on ongelma. Kontakti sanoi, että virallinen työnimeni on kovin tylsä. "Koita katsoa jostain novellista joku hyvä juttu työnimeksi." Helpommin sanottu kuin tehty. Olen yrittänyt bongailla tekstejä sillä silmällä, mutta mitään ei ole tarttunut vielä kielelle.

Koska Eeta ja Tau saavat jäädä silleen, ehdin vielä käydä uuden Omegan kertaalleen läpi, samoin Khiin. Lisäksi pitäisi harkita sitä, liitänkö toiseksi uusimman tekeleeni, "nimettömän kreikkalaisen" mukaan kokoelmaan. Periaatteessa ehkä, käytännössä mahdollisesti en. En tiedä. Ehkä auttaa, jos luen senkin taas ajatuksella läpi. Eli eipä tässä muuta kuin jatkamaan hommia.