Aamupäivä oli hidas, mutta kun pääsin vakiokuppilaan, palat loksahtivat paikoilleen. Kuusitoista sivua raakatekstiä, osa niistä on novelliaihio. Kirjoitin sen jo puhtaaksi koneelle, ei mitään valmista, tosiaankin aihio, aikamuotojen kanssa vielä hiukan haparointia, preesensiä vai imperfektiä, teksitn nykyhetken kanssa haparointia, eikä aavistustakaan, miten tarina loppuu. Kyllä se sieltä tulee, jossain vaiheessa. Pääasia, että loin jotain uutta, kolme täyttä sivua puhtaaksi kirjoitettuna. Sää on pilvinen, minä rauhallinen. Kirjoittaminen tuntui hyvältä. Siltä kuin sen pitääkin tuntua. Loksahdin paikoilleni.
Seuraavaksi pitäisi kai tehdä ruokaa. Ostin pinaattia, pakastimesta pitäisi ottaa poroa. Perunoita kiehumaan. Sillä välin voi neuloa, vaaleanpunaista tai vaaleanvihreää.
Olisi hienoa, jos pystyisin kirjoittamaan nämä seuraavat kaksi viikkoa, jos pystyisin rauhoittamaan itseni kirjoittamalla, jos pystyisin nauttimaan kirjoittamisesta ja leppoisasta olemisesta niin kauan kuin mahdollista. Ulkona on pilvistä ja sateen väristä, mutta ei sada. Ei haittaisi, vaikka sataisi niin kuin eilen illalla. Katselin yöllä keittiön ikkunasta, minkä värisiä ovat puiston puut, kun on pimeä ja sataa. Vihreä oli väkevää, teki mieli juoda sadetta yhdessä puiden kanssa.
Huomennakin kirjoitan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti