May the Force be with you

maanantai 10. toukokuuta 2010

Laupias maanantai

Maanantaipäivä. Uusi alku, taas kerran - siis viikon alku. Tulin eilen myöhään kotiin (äitienpäivän vietosta, jossa heitin myös talviturkin, vesi oli kolmeasteista) ja sen jälkeen luin vielä Hesarin Kuukausiliitettä sängyssä. Uni tuli paljon normaalia myöhemmässä ja tänä aamuna väsytti ihan hervottomasti. Luulen hymyilleeni puoliunessa kun herätyskello soi. En siksi, että se soi, vaan siksi, että pystyin torkuttamaan eteenpäin. Näin myöhään en ole nukkunut yhtenäkään arkiaamuna koko virkavapaan aikana.

Kompensoin myöhäistä heräämistä sillä, että noustuani otin pikastartin salille. Spinning herätti varsin tehokkaasti! Nyt olen syönyt fetasalaattilounaan ja puuhastellut kaikkea pientä ja epämääräistä. Tarkoituksena on tehdä tälle päivälle vielä punajuuri-kesäkurpitsa-fetapaistosta, pestä pyykkiä, neuloa, lukea... Lukemisesta tuli mieleen, että kotipuolessa oli hervoton alennus kirjakaupassa. Oikeasti hervoton. Tiesin siitä etukäteen, ja olin päättänyt, että ehkä yhden kirjan saan ostaa, sillä lukemattomia on muutenkin jemmassa. Niin taas. Tosin joistain kirjoista tuli melkein huono omatunto, niin halpoja ne olivat. Kotiin tulivat seuraavat opukset: Pieni suuri maailma. Suomalaisen lasten- ja nuortenkirjallisuuden historia, Väinö Kirstinä: Kirjailijan tiet, Pauliina Haasjoki: Epäilyttävät puut, Ursula K. Le Guin: Sanan mahti, Reetta Niemelä: Makkarapiruetti (aivan i-ha-nat Matti Pikkujämsän kuvat!). Lisäksi täytin männäpäivänä vuosia ja sain pari kirjaa synttärilahjaksikin, joten laukku oli aika painava, kun raahasin sitä kotiin viime yönä.

En oikein osaa päättää, mihin alkaisin seuraavaksi. Raivaisinko huushollia ja pyykkäisin ja neuloisin? Menisinkö sittenkin lähikuppilaan kirjoittamaan siitä, miten sumu koristelee ruohonkorret? Lukisinko? Jos lukisin, mitä lukisin, noista kaikista lukemattomista? Keittäisinkö rooibosta tai Kultaista omenaa? Olisinko vain, nauttisin elämästä?

Taidan yhdistää. Pieni kirjoitussessio, sitten pyykki-neulonta-lukeminen. Ja ruuanlaitto. Sitä(kin) odotan.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Mietin tässä, miten hassua on, että sinä(kin) olet laittanut kässärin kustantajalle ja arvot askareiden keskellä, mihin ryhtyä. Oikeastaan aika ihanaa, että teidät "virtuaali-ihmiset" on löytänyt. Pää ei ole yhtään niin pyörällä :)

Mitä jos aloitettaisiin uudet kässärit ja ruvettaisiin jauhamaan niistä oikein urakalla?

Rooibos kirjoitti...

Vaivanpalkka: Loistava ehdotus :). Uutta kässäriä vaan kehiin, eikä mitään paikallaanpyöriskelyä :). Minulla on jo tavoite selvillä seuraaviin novelleihin: ei enää ihan niin synkkiä juttuja ;), joten pitäisi kai alkaa kirjoittaa, kun en ole yhtään synkällä tuulella - jospa mieliala tarttuisi tekstiin :).

Meillä on kyllä hauskalla tavalla samat sävelet, kässärit menneet ja pohditaan, että mitäs nyt. Kiva tietää, että on kohtalotovereita :). Virtuaalinen halaus sinne :)!