Kuntosalin saunassa istuin hiljaa neljän muun naisen kanssa. Vastakkaisella puolella kiukaan kohdalla istunut nainen löi löylyä. Laitoin silmät kiinni ja tunnustelin ja ainoa sanallinen ajatus, joka mieleeni tuli, oli se, että miten ihmeessä kuuma höyry voi tuntua niin jumalaisen ihanalta iholla. Miten se voi imeytyä ihosta mieleen ja sieluun ja tuntua niin kertakaikkisen hyvältä. Jopa kuntosalin saunassa.
Kaikkein mieluiten nukkuisin juuri nyt. En siis halua pestä hampaita ja tehdä muita iltapuuhia päästäkseni oikeasti nukkumaan, vaan tahtoisin ryömiä sänkyyn tai sohvalle näine hyvineni, vetää peiton päälle ja antaa olla. Antaa kaiken olla ja ajelehtia sitten edestakaisin unen ja valveen rajalla. Samalla tavalla kuin Atlantin aallot keriytyivät rantaa vasten, silloin vuosia sitten, ja huokasivat syvään joka hengenvedolla.
Kun laitan silmät kiinni, niskani pehmenee. Kuulen miten nikamat naksuvat, tuntuu lämpimämmältä kuin on. Ei mene päivääkään etten ajattele kirjoittamista, etten ajattele sitä kustannussopimusta jota minulla ei vielä ole, mutta toivottavasti jonain päivänä. Ei päivääkään mene, etten ajattele sanoja.
Väsymys painaa kädet litteiksi kuin paperinukella, osoittaa lihaksia, joita haluaa kolottavan ja niitä kolottaa. Istun tuolilla, joka on niin vanha, etten edes tiedä. Se on juuri oikean korkuinen, aivan kuin minulle tehty, vaikka se on tehty mummini kotitaloon. Kuin minua varten tehty. Sillä tuolilla minä istun ja kirjoitan ja ajattelen joka päivä.
3 kommenttia:
Aallot tuovat flow-tilan. Maata aivan vesirajassa ja antaa niiden tuudittaa ja leijuttaa.
Olisi kiva tehdä mitä huvittaa. Vaikka mennä sänkyyn kun siltä tuntuu ja levitoida itsensä johonkin toiseen aikaan ja tilaan.
Toivottavasti en nyt kirjoita julkkikselle, mutta minä juuri eilen kiukuttelin yhdessä blogissa, että ensin pitää olla Palyboy-lehden keskiaukeama mallina tai hölöttää televisiossa suuna päänä, sen jälkeen kyllä alkaa löytyä kustantajia ja miten ihmeellistä, yhtäkkiä kuka tahansa tv-pelle onkin lahjakas kirjailija.
Olipa jotenkin pyörryttävän tunnelmallinen postaus. Omakin väsymykseni tuntui mukautuvan sinun sanoihisi. Toivotan lepoa, rauhaa ja sanoja.
Leena: Kai sitä vain pitäisi hankkiutua sellaisiin tilanteisiin, että voisi tehdä juuri sitä mitä haluaa. Usein tietysti arki pistää vastaan, mutta jos antaisi itselleen luvan toimia vähän hölmöstikin; edes mennä nukkumaan ihan liian aikaisin ja herätä sitten ihan liian aikaisin... Ja ei, älä huoli, en tasan tarkkaan ole minkään sortin julkkis :D!
Karenina Unska: Kiitos, hyviä yöunia sinne ja rauhaa myöskin!
Lähetä kommentti