Viikonloppu kallistuu iltaansa. En ole suonut aikaa kirjallisille pyrinnöille muuten kuin yhden (1) raakatekstisivun verran koko viikonlopun aikana. Kirjoittamisen sijaan olen viettänyt sosiaalista elämää ja ottanut rennosti. Tällaisia viikonloppuja pitää aina välillä olla. Huomenna sitten arki ja normimeininki taas. Pitäisi poiketa Akateemisessa ostamassa kyniä, jotta voi kirjoitella ilman huolta siitä, että muste loppuu. Hiukan olen lueskellut, Adigan Valkoinen tiikeri on työn alla, mutta mieli kallistuu jo uusiin kirjoihin. Nyt olisi loistava sauma löytää jotain viihdyttävää, mukaansatempaavaa lukemista, joka ei vaadi valtavaa aivotyöskentelyä. Saa nähdä keksinkö jotain sellaista vai mennäänkö asiallisemmalla linjalla.
Perjantai oli kummallisen lämmin päivä ja loppuviikonloppu on ollut tavanomaisen puoliviileä. Kaipaan jo kunnon syksyä; kirpeitä aamuja ja sitä, että tarvitsee hansikkaita. Sitä, että pakkanen nipistää puista lehdet pois; tätä menoa koivut ovat lehdessä vielä joulunakin. Ehkä alkava viikko tuo muutosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti