...tai ainakin osa siitä. Kirjoitan varmasti vielä tänään, mutta enin energia on jo kulutettu. Se lienee merkki siitä, että pitäisi vain jatkaa kirjoittamista, työntää itseään rajan yli, syvemmälle. Katsotaan, miten jaksetaan.
Kävin lähikuppilassa kirjoittamassa. Reilu pari tuntia. Pohdiskelin Omegan vastavänkäelementtiä puolelta jos toiselta ja kirjoittelin siihen liittyen raakatekstiä ja erilaisia pätkiä, kunnes sitten luovutin hetkeksi ja kirjoitin hetken ihan muuta raakatekstiä. Ja tietenkin siinä kävi niin, että siinä ihan muussa raakatekstissä saattaa olla siemen, jonka ehkä istutan Omegaan. Saa nähdä, pitää maistella vielä vähän ja kuunnella mitä intuitio sanoo tästä asiasta.
Sorkittuani ajatuksiani Omegan suhteen siirryin Phin seuraan. Siihen sain käyttökelpoista tavaraa aikaiseksi ja kirjoitin ne äsken Phihin mukaan - reilut puoli sivua lisää, hyvä homma. Vieläkin on parannettavaa ja lihotettavaa, mutta kyllä se siitä. Phissä on selkeä, tunnistettava, omanlaisensa tyyli, johon minun on helppo solahtaa sekaan ja ehkä juuri siksi en ole ollenkaan huolissani siitä. Mitä useampi ihminen sen on lukenut, sitä useammanlaisia tulkintoja olen saanut siitä, eikä sekään häiritse yhtään. Jokainen tuntuu tulkitsevan sen eri tavalla ja paljon syvemmältä kuin minä itse. Kun minulta kysytään Phin yksityiskohtia, että "mitä sä ajattelit että tää asia tässä edustaa", niin minä vain hymyilen ja totean, että ei se mitään edusta, mutta tosi kiva, jos se merkitsee sinulle jotain. Phi on minulle hassu - se alkoi kepeästä, vähän sisällöttömästä leikistä, enkä uskonut, että siitä voisi tulla mitään sen kummempaa.
Oli tosi kiva olla lähikuppilassa kirjoittamassa pitkästä aikaa. Itse asiassa lähti vähän lapasesta ja kirjoitin ties mitä ihan tiloissa ;). Olipa jotenkin puhdistavaa. Kun lähdin sieltä, oli lempeä olo koko maailmaa kohtaan. Kirjoittaminen tekee minut joskus naiiviksi, helpoksi ja lempeäksi, eikä se ole minusta ollenkaan huono asia näinä kyynisyyden ja sarkasmin aikoina.
Nyt kupissani on appelsiini-omena-inkivääri-rooibosta ja kuppini on puolitäysi. Vesilasi sen vieressä on kokonaan täysi. Ulkona vaahterat riisuvat vaatteitaan ja lehmukset erottaa siitä, että ne hidastelevat. Olo on jotenkin ravittu ja jaksan uskoa taas hetken ajan kässäriini.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti