Eilen opin, että järvivesi on tähän aikaan vuodesta ihan järjettömän kylmää. Koska oli myrskynnyt loppuviikosta, vesi oli vielä sitäkin kylmempää. Kun seisoin ennen uimaanmenoa laiturilla ja katsoin ylös pimeyteen, näin tähdenlennon. Toivoin. Sitten kahlasin jääkylmään järveen.
Saunan jälkeen laitoin kengät jalkaan ja takin päälle ja menin takaisin rantaan. Meitä oli siellä neljä, kaikki samaa sukua, tuijottamassa taivaalle. Fiksuin makasi laiturilla selällään, me muut tuijotimme niskat nurin taivaalle ja laskimme tähdenlentoja. Kaikilta kuudelta näkemältäni minä toivoin samaa asiaa.
Päivisin paistoi aurinko. Koivut hehkuivat, raikas ilma punasi posket. Kun kuljimme metsäpolkuja pitkin, tuoksui märkä sammal, mäntykangas ja monta erilaista mätänevien lehtien tuoksua. Taivas oli haaleanvaalea ja jokaiselle polulle olisi voinut poiketa.
4 kommenttia:
Ihana tunnelma tässä tekstissäsi. Tuli hirveä hinku metsään, järven rannalle, makaamaan sammalikkoon. Nyt heti, heti.
Myöhästyin eilen tähdenlentohetkestä. Tuijottelin mustalle taivaalle, jonka tähtipilkut eivät suostuneet liikahtamaan minnekään. Ei tullut sopivaa hetkeä esittää toivomusta. Toivotaan kuitenkin, että sinun toiveesi sai kyydin tähdeltä ja toteutuu...
Minna Kristiina: Kiitos, minäkin toivon, että toiveeni toteutuu :). Se tähdenlentohetki oli kyllä aavistuksen ylimainostettu. Ei niitä NIIN paljon niitä tähtiä lennellyt kuin annettiin etukäteen ymmärtää. Joten mistään tähdenlentojen ilotulituksesta et sentään jäänyt paitsi!
Ainakin toissaviikolla järvivesi oli yllättävän kylmää. Menin uimaan asenteella, että ei se vielä ole niin viileää - oli se, pöyristyttävän kylmää, mutta ihanaa!
Toivottavasti toiveesi toteutuu. :) Minäpä en ole nähnyt koskaan tähdenlehtoa, tai ainakaan ymmärtänyt nähneeni.
Jenni: Joo, ei sitä vettä voinut sanoa edes viileäksi. Se oli harvinaisen jääkylmää ;). Mutta tosiaan ihanaa :)!
Lähetä kommentti