Viikonloppuna oli rapeaa, kylmää pakkasilmaa, höyryävää glühweinia, hansikoituja käsiä, kikatusta, punaviiniä, schnitzeleitä, joulumarkkinoita, talvista aurinkoa, sääriä vasten painautuvaa kylmää, paahdettujen manteleiden sokerinen tuoksu, satoja eri värisiä kynttilöitä, yksitoista tuntia unta, kuohuviiniaamiainen, hyppelyä pelkästä innosta, vanhoja autoja, upeaa arkkitehtuuria, jouluvaloja, joulukuusia, joulukoristeita, makkaraa ja sipsejä yöllä baarista tultua, kuusenhavuja, rentoutta, samppanjaa lentokoneessa, hymyilystä pakottavat posket, suklaamansikoita, kylmiä sormia, paluumatkalla kova myötätuuli ja röykkyinen laskeutuminen puoli tuntia etuajassa.
Tänään minulla oli elokuvareissu, telkkaria, kylmät varpaat, arki, sänky joka kuiskii olkani takaa suloisia lupauksia. Tuuli, joka ravistelee talon nurkkaa, kohisee ilmastointiventtiileissä, huohottaa kaihtimien takana kuin suuri ja ahnas eläin. Peiton alle se ei pääse, peiton alla olen minä.
5 kommenttia:
"sääriä vasten painautuvaa kylmää", mikä helmi!
Helmi koko postaus. :)
Kiitos, tytöt :).
Niin ihanasti kirjoitettu. Jokainen lause, jokainen sana. Vaikuttavaa!
Kiva, että tykkäsit sinäkin, Anna Elina :).
Lähetä kommentti