Tänään sain voimaa Karenina Unskan kauniista sanoista. Tällaista ei osaa arvata, puskan takaa tulevaa rohkaisua blogiystävältä. Karenina Unskan sanat antoivat yllättävän paljon voimia. Tuntui hyvältä. Kiitos, kiltti Karenina! Äkkiä en ollutkaan niin väsynyt, ettenkö olisi jaksanut aloittaa kolmannen kässäriversion viimeistelykierrosta. Luin Alfan läpi ja viilasin hiukan. Se tuntuu lähtövalmiilta nyt. Huomenna jatkan Betasta.
Illat pimenevät aikaisin, mutta minä kaipaan aamuihinkin sinistä pimeyttä. Iltaisin kun lähtee töistä, näkee ihania auringonlaskuja, jos on ollut kirkas päivä. Tänään oli. Taivas oli oranssi ja pinkki ja ulkona oli kylmempää kuin vielä kertaakaan. Sekin tuntui lahjalta. Toivottavasti huomenaamulla näkyy auringonnousu. Ne ovat aina jotenkin juhlallisia.
2 kommenttia:
Oi miten hienoa, että sait lisää voimia näihin viimeisiin silauksiin - en osannut itse ennakoida, että sanoillani voisi olla sinulle niin suuri merkitys. Siksi olen kovasti iloinen, että tulin kirjoittaneeksi ajatukseni luettavaan muotoon. Kirjoittaminen ON tärkeää. Päästä vain kirjoittamisen vimma valloilleen ja kuuntele itseäsi, siellä se vastaus on.
Karenina - pienet jutut ovat usein suuria :).
Lähetä kommentti