Viikonloppu. Hain kirjastosta kolme varaamaani kirjaa (Vilja-Tuulia Huotarisen Valoa valoa valoa ja Diana Wynne Jonesin kaksi ensimmäistä kirjaa Chrestomancin maailmat -sarjasta - Rannelan Scarlettin puvussa -romaania joudun odottelemaan vielä vähän aikaa), ostin viisi kapeaa iiristä koska tuli äkillinen tarve saada kotiin leikkokukkia ja kävin ruokakaupassa. Erinäisten illanviettotapojen jälkeen kävin kylvyssä ja luin lohtukirjaa, jotta pääsisin ajatuksia myöten viikonloppumoodiin. Lohtukirjana toimi tällä kertaa Meyerin Eclipse. Sopivaa päännollaukseen.
Yllämainittujen asioiden lisäksi olen jutellut tänään lyhyesti kirjoittamiseni tilanteesta yhden tutun kanssa. Avauduin hänelle hiukkasen siitä, että ei ole nyt ihan helppoa hahmottaa sitä, mihin suuntaan menen Kreikkalaisten kanssa. Puhuin muutaman minuutin samasta aiheesta myös siskolleni tänään. Näiden puheiden jälkeen buustaannuin ja ajattelin, että ei tule mitään - teen tästä amatööriydestäni ja ilman karttaa haahuilusta itselleni kohta jotenkin jättimäisen asian, kun jauhan sitä koko ajan. Päätin, että en kiinnitä enää huomiota siihen, että olen joidenkin Kreikkalaisten novellien kanssa vähän ulalla, vaan kirjoitain vain. Katsotaan sitten jälkeenpäin, että menikö syteen vai saveen, mutta lakataan vinisemästä ja vinkumasta, kuinka hankalaa muka on. Jos kirjoittaisi sen sijaan. Sunnuntai ja maanantai varattu sitä varten. Jorma Uotisen sanoin: ei huono.
2 kommenttia:
Tuttuja tunteita, jälleen kerran. Kirjoittaminen lienee ainoa lääke näihin vaivoihin, siispä luomisen ja hiomisen iloa...
Hyvä päätös. Kirjoittaminen kun kuitenkin on mahtavaa (silloin kun siitä jotain tulee). oikeasti kirjoittamista voi suoraan verrata lukemiseen. Harva asia menee ohi tunteesta kun tarina vie kirjoittajaansa tai lukijaansa.
Tsemppiä!
Lähetä kommentti