Gimme a break! Olen kirjoittanut kuin pieni, raivotautinen orava ja juuri nyt olen aika nääntynyt. Sydän hakkaa, liikaa mustaa teetä, luulen, se kostautuu vielä, voin tuntea mahan kääntävän kylkeä pahantuulisena, mutta mitä siitä, sillä minä olen kirjoittanut.
Olen käynyt Sigman läpi, täsmentänyt, terästänyt, hionut, todennut, että olen tyytyväinen siihen. Olen lisännyt Phihin sen yksityiskohdan, jonka päätin säästää Khiistä ja joka on erinomaisen olennainen koko kokoelman kannalta. Olen kirjoittanut Rhota lähikuppilassa ja puhtaaksi kotona, korjannut, avannut, kirjoittanut sivun verran lisää, ei se ole vielä valmis mutta valmiimpi. Olen tehnyt töitä tuntikaupalla, oikeasti; en ole käyttänyt tuntikaupalla aikaa siihen, että olisin kirjoittanut raakatekstiä siksi, että haluaisin vältellä kirjoittamista. Olen ollut kovasti onnellinen ja olen kovasti väsynyt ja ulkona on ihana sumuisentahmea ilma. Olen pyörällä päästäni ja Rhota pitäisi vielä, enkä tiedä jatkaisinko nyt, tällä samalla väsymyksellä, vai lepuuttaisinko hetken, sillä vaikka olen hirveän väsynyt, olen myös aika hyvässä vireessä, enkä jaksa ajatella kovin järjestelmällisesti.
Olen myös aika optimistinen. Tänään on tuntunut siltä, että tottakai tämä kirjoituskierros on iso muutos Kreikkalaisille. Kolme novellia jää kokonaan pois; monet ovat saaneet lisää massaa, etenkin lyhimmät ja pisimmät; kryptisimmät ovat saaneet selvennystä, sillä ei ole tarkoitus että ne ovat palapelejä tai arvoituksia; niminovelli on vaihtunut - etteivätkö nuo olisi muutoksia?
Kirjoitan vielä vähän - kaikki se musta tee, jota lipitin lähikuppilassa, oksettaa nyt. Menen kohta keittämään rooibosta, jospa se tyynnyttäisi vatsani.
2 kommenttia:
Kuulostaa olevan kunnon draivi päällä :) Täällä ollaan fiiliksessä mukana ja iloitaan onnistuneesta päivästä kanssasi.
Kiitos, Minna Kristiina <3!
Lähetä kommentti