Kreikkalaiset alkavat olla siinä kuosissa, että ne lähtevät pian taas kierrokselle. Minulla tosin alkaa olla jotenkin epätoivoinen olo niiden suhteen. Tai epätoivoinen on ehkä väärä sana. Sellainen olo, että olen tyhjä, etten tällä olemisella pysty enempään. Väsynyt olo.
Ulkona on kylmä ja se sama kylmä alkaa hiipiä luihin ja ytimiin ja talojen rakenteisiin ja minuun.
2 kommenttia:
Mutta me EMME lannistu, hytisemme ehkä, hetkeksi kangistummekin, mutta periksi emme anna! Muistamme kaiken koskaan kuulemamme positiivisen ja toistelemme sitä aina, kun usko alkaa heiketä. Sitä tässä nyt tarvitaan, itse kukin. Uksoa siihen, ettemme ole ponnistelleet turhaan, uskoa siihen, että kaikessa tässä on jotain järkeä. Kyllä siinä on. Saatpa nähdä. Ja minä myös. Ennemmin tai myöhemmin.
Hali lämmittämään!
Vera, ihana kun jaksat tsempata - ja kiitos halista :). Periksi ei anneta, ei. Nyt minulla ehkä pieni kangistumisvaihe meneillään, mutta kyllä se tästä. Ja kai se lopultakin on ihan sama, miltä tuntuu, kun tuntui miltä tahansa, niin sitä vain jatkaa kirjoitusäheltämistä silti ;).
Lähetä kommentti