Tässä on ollut pienimuotoista kirjoitusbreikkiä. En ole tarttunut pahemmin kynään tällä viikolla. Väitän myös, että on tehnyt ihan hyvää tämä pieni hengähdystauko. Olen nähnyt kavereita ja jos viime viikolla innostunut poskiontelojuttu olisi sallinut, olisi ollut ihana päästä harrastamaan liikuntaa, mutta on tämä viikko kulunut näinkin ihan hyvin. Ja huomenna on perjantai!
Sänkylukemisessa olen kunnostautunut, Mansfieldin Kanarialintu etenee ja kohta saan palauttaa sen kirjastoon. Olen muuten tykännyt Kanarialinnusta. Jotkut novellit eivät ole jääneet kovin paljon mieleen, mutta jotkut kummittelevat ajatuksissa vielä monta päivää lukemisen jälkeenkin, niin kuin vaikka Pikkutyttö, Pikku kotiopettaja ja Je ne parle pas francais. Vaikka kokoelman novellit on kirjoitettu vuosina 1911-1922, ne toimivat yhä ja jotkut niistä ovat yllättävän ajattomia. Olen tyytyväinen, että lainasin Kanarialinnun - en ole pitkään aikaan lukenut mitään noin vanhaa ja lisäksi kuviossa on vielä tämä Mansfield-kokemus joten siksikin on kiva lukea häntä.
Huomenna vielä töitä ja sitten viikonloppu. Lauantai on buukattu, mutta saas nähdä mitä keksin sunnuntaiksi. Niin joo, sen verran olen nähnyt vaivaa tällä viikolla, että printtasin Kreikkalaiset ja lähetin Kustantamo I:hin. Ainoa paperikappale, joka lähti matkaan tällä kierroksella. Nyt vain odotellaan. Ja pidetään pienenpientä breikkiä kirjoittamisesta (ehkä sitten sunnuntaina taas?). Saa sitä joskus ajatella muutakin, niin jaksaa taas myöhemmin pohtia kirjoittamista niin paljon kuin sielu sietää.
2 kommenttia:
En muistanutkaan Mansfieldiä, joten hyvä kun kehuit häntä - pitäisi joskus lainata uudestaan. Muistaakseni kokoelmassa on iloisen keltainen kansi...? Luen hyvin harvoin novelleja, mutta Kanarialintua olen joskus lukenut, ja muistaakseni pidin myös, harmi vain, etten muista enää yhdestäkään novellista mitään! :)
B.N.: Kanarialintu on juurikin tuo keltakantinen Mansfield :). Olen tosi tyytyväinen siihen, että se sattui silmään kirjastossa. Kiva tuttavuus :).
Lähetä kommentti