Kreikkalaisia tänään. Kirjoitin Alfaan puhtaaksi 1/3 sivua lisää yhteen kohtaukseen. Tallensin jokaisen kreikkalaisen taas kerran omaksi tiedostokseen, jotta niitä on helpompi käsitellä. Yhden jätin pois ja korvasin Piillä, joka puuttui edellisestä versiosta, kaksi novellia tuli uutena. Luin ja viilasin Alfan ja Betan ja totesin, etten voi jatkaa viilaamista. En vain voi, en loputtomiin. Pitää olla joku päämäärä ja sitä ei juuri nyt ole. En osaa tehdä yksittäisille novelleille mitään järisyttävää ilman kustantamon apua - sitä, että mitä juuri heidän talonsa odottaa minun muuttavan ennen kuin voidaan laittaa nimet paperiin. Sellaista taloa ei ole, joka minulle kertoisi, että mihin suuntaan. Ainoa, mitä voin tehdä, on heittää ehkä jonkun novellin yli laidan. Tuntuu siltä, että pitäisi. Tällä hetkellä tuntuu , että se olisi Geenit-niminen novelli, jos valita pitää. Ehkäpä kyllä. Kuuntelen intuitiota. Otan Geenit pois, eihän sillä ole kreikkalaista kirjaintakaan nimessä, ulkopuolinen. Klik, se lähti jo. Jäljelle jää seitsemäntoista novellia. Ottakaa ne! Ottakaa ne minulta, huolin vaihtokauppana yhden ainoan paperin, en vaadi paljon, yksi paperi vain.
Kunpa olisi päivä tai kaksi tyhjää laidasta laitaan niin voisin kirjoittaa jotain uutta.
Kunpa kunpa kunpa. Tänään hölkkäsin 40 minuuttia. Pisimpään ikinä. Jalat tuntuvat kohmeisilta ja pelkään, että kohta kohmettuu ja kylmyy sisin, eri syistä vain.
4 kommenttia:
Kunpa. Tuttu sana. Inhottava sana. Olen kyllästynyt siihen.
Minä uskon, että teet Kreikkalaisten kanssa kokoajan juuri sitä mitä pitääkin.
Olet saanut jo tunnustusta muiltakin, saat sitä blogissani myös minulta :)
-Leijona
http://leijonakirjoittaa.vuodatus.net/
Leijona: Kiitos tunnustuksesta :)! Ja mitä tulee Kreikkalaisiin, niin ikävä kyllä (?) minullakin on sellainen olo, että teen Kreikkalaisten kanssa sitä mitä pitääkin. Kirjoitin "ikävä kyllä" siksi, että minulla alkaa olla sellainen olo, että enempää en voi tehdä, vaikka olen pitänyt Kreikkalaisista taukoa puoli vuotta, ja silti en löydä niistä hirveästi sellaista, mitä voisin tehdä. Viilausta tietysti, iäisyyksiin, mutta on raja, jonka jälkeen viilaus ei enää paranna tekstejä, vaan joko ne pysyvät viilauksesta huolimatta samantasoisina tai sitten huononevat. Se raja on kai nyt saavutettu - että ei enää viilausta, jollei ole painavaa syytä siihen. Lopputulema: en voi tehdä enää mitään. Ja jos Kreikkalaiset ei silti kelpaa kenellekään (yhdellekään kustantamolle siis), niin en tiedä, mitä teen niiden kanssa. En ole kuitenkaan valmis luovuttamaan, uskon niihin niin paljon. Turhauttavaa. En tiedä.
Taidan mennä palauttavalle kävelylenkille - eilinen juoksulenkki painaa vielä jaloissa. Ehkä käveleminen avaa reisilihasten solmujen lisäksi solmuja myös mielestä. Ja sitten voisin kirjoittaa illalla? Jotain?
Novellien kanssa ei voi vain viilata ikuisesti, pitää ajatella myös kokoelman kokonaisuutta ja juuri sitä teet nyt. Jonain päivänä yhdistelmä on juuri oikea :)
(ja osuu juuri oikean henkilön luettavaksi juuri oikeassa kustantamossa...)
Toivottavasti kirjoitit Jotain. Ihan mitä vaan. Uutta :) Se aina piristää.
-Leijona
Kiitos Leijona myötäelämisestä ja tsempistä :). Taas sanon, että enpä olisi blogia aloittaessani uskonut, miten paljon tästä bloggaamisesta saan :). Valoisia kirjoitushetkiä sinulle!
Lähetä kommentti