May the Force be with you

sunnuntai 25. marraskuuta 2012

Taikinaa

Minä leivoin! En ikinä leivo. Siis koskaan. Sen huomasi jo siitä, että leivinjauhe (joka löytyi maustelaatikon takareunasta) oli kohdannut paremmat aikansa jo ennen 11/2011. Hyvin toimi. Tai ainakin kelvollisesti. Korppujauhojakaan ei ollut. Muistan nähneeni niitä viimeksi kaapissani kun asuin ihan toisessa kaupungissa ja opiskelin. Korppujauhoista on siis vähintään 10 vuotta. Reseptiäkään en seurannut kovin tarkasti (reseptit ovat yksi syy siihen, miksi leivon niin harvoin: on tylsää kun joutuu noudattamaan reseptiä - ruuanlaitossa se ei ole niin nuukaa meneekö maustetta ½tl vai 2tl ja korvaanko aineksen toisella, mutta leipominen on niuhottamista), mutta ainakin ulkoisesti leipomukseni muistuttaa taatelikakkua. Tai oikeasti se on taateli-maustekakkua, mutta eiväthän ne mausteet mihinkään näy, tuoksuvat vain. Ja toivottavasti maistuvat. Mausteet eivät sentään olleet ylivuotisia, ne ostin tänään kaupasta.

Suuri uroteko takana siis. Ja kuten tavallista näin sunnuntai-iltaisin, sanoja tulisi. Tai ne parveilevat tuolla jossain ihan lähellä. Vielä ne eivät tule kunnolla ulos, hiukan kitsaasti vain, mutta tunnen ne. Kiukuttaa, ettei minulla ole huomenna vielä vapaata. Sunnuntain jälkeen pitäisi olla sellainen maanantai, että voi päästää sanat paperille. Ei ole. Sanoja melkein on, se tuntuu samalta kuin aivastus, joka ei tule. Ne haluavat ulos, mutta ovat vielä vähän nahattomia.

Perjantai-iltana ja eilen en ehtinyt missään vaiheessa avata konetta. Koneettomuus on tehnyt hyvää oikealle kädelle, mutta tunnen kyllä vieläkin, ettei se ole kunnossa. Särkyvoidetta ja kylmägeeliä taas tänä iltana.

Haluan kirjoittaa. Voi luoja miten haluan kirjoittaa. Haluan päiviä joina minun ei tarvitse katsoa kelloa ja laskeskella minuutteja. Haluan päiviä jotka tuntuvat joululomalta - sillä sellaiselta tuntuu, kun voi olla kokonaisen päivän kotona ja kahviloissa ja vain kirjoittaa. Polttaa kynttilää aamusta asti ja tutustua siihen, mitä paperille tulee.

2 kommenttia:

Helmi-Maaria Pisara kirjoitti...

Hmph, mun tietokone on ihan kökkö. Kirjoitin nimittäin illalla tänne kommentin, mutta koneeni päätti, ettei se lähetä mitään eteenpäin! Sanomani vain piti, että tiedän niiiiin tuon tunteen, että haluaa kirjoittaa. Etenkin kun ei ole aikaa. Toivottavasti siis saat sitä!

Ja huomasitkos, että leipominen on aika rentouttavaa? Mä leivon aina, kun on stressiä tai "se aika kuukaudesta" :D

Rooibos kirjoitti...

Minäkin toivon, että jostain tipahtaa kirjoitusaikaa, edes vähän. Sitä odotellessa pitää käyttää murenetkin hyödyksi.

Minulle ruuanlaitto on paljon rentouttavampaa kuin leipominen, johtuu varmaan siitä, että olen leiponut niin vähän. Ja ruuanlaitto on niin paljon vapaampaa. Mutta ihan sama, mikä se lopputulema on, niin keittiössä puuhailu on kyllä rentouttavaa. Etenkin, jos siihen sisältyy iso kasa kasviksia ja terävä veitsi :).