Söin yksinkertaista ruokaa. Perunaa. Kalaa. Etikkapunajuurta. Leipää ja juustoa. Porkkanaa. Maha on täynnä kuin lampaalla, joka ei ymmärrä olevansa rajallinen luontokappale. Nukuttaa. Palelee. Koomauttaa. Kaikkein mieluiten kiertyisin kerälle ja uppoaisin uneen. Uh. Katselen kelloa ja arvioin aikaa siihen kun pitää taas liikahtaa.
Viikon ensimmäinen työpäivä. Eilinen ja toissapäiväinen vapaa olivat hyviä. Olisin jatkanut niitä. Olisikohan mahani kestänyt pitemmän päälle niitä kaikkia kupillisia Earl of Organicia, jota kirjoituskahvilassa minulle haudutetaan. Ehkä olisi. Ensi viikolla menen töiden jälkeen taas kirjoittamaan siihen samaan kahvilaan.
Tänään oli valoisa aamu ja paistoi hetken aurinko. Tänään oli myös auringonlasku pitkästä aikaa. Onhan se tietysti laskenut joka päivä, mutta ei ole näkynyt mitään kaikkien niiden pilvien välistä. Tänään on keskiviikko, mutta koska olin alkuviikon vapaalla, tänään on maanantai. Kolme vuotta sitten olin juuri aloittanut toisen virkavapaani. Se kesti helmikuun kahdeksannestatoista päivästä kesäkuun seitsemänteen. Ikuisuus. Että minulla on ollut tuollainen ikuisuus käsissäni joskus. Että olen tuntenut itseni lokiksi, joka lentää korkealla kaupungin yllä ja jonka siipiin aurinko paistaa. Uskomatonta. Olisipa joskus vielä, edes kaksi viikkoa, tai kaksi kertaa kaksi. Tuntuu kuin tuosta virkavapaasta olisi oikeasti kokonainen ihmisikä aikaa. En muista siitä melkein mitään. Muistan, että sain yhden kustantamokierrosversion Kreikkalaisista liikkeelle sen aikana. En muista yksityiskohtia, enkä sitä minkä väristä oli valo. Onneksi on blogi. Voin vakoilla täältä, miltä minusta tuntui.
4 kommenttia:
Välillä jaksan unelmoida, että ehkä kirjoittaminen ottaa tuulta ja pitäisin vaikkapa vuorotteluvapaata keskittyäkseni siihen (olen tosin niin rahanahne, että onnen pitäisi potkia ihan kunnolla, jotta malttaisin ottaa omaa aikaa). Liittyivätkö virkavapaasi nimenomaan kirjoittamiseen vai elämän muihin käänteisiin?
Vaarna, minun kaksi virkavapaatani ovat olleet ihan vaan kirjoittamista varten. Ekan pidin syksyllä 2007 (8 viikkoa) ja toisen keväällä 2010 (3,5kk). Jälkimmäisessä tapauksessa pari viikkoa taisi olla lomia, mutta muuten ihan palkatonta. Tekihän se loven säästöpossuun, mutta oli se myös hieno tilaisuus ottaa breikkiä töistä ja keskittyä kirjoittamiseen.
Saat minulta kyllä suuren hatunnoston. Hienoa, että olet uskaltanut toteuttaa omia haaveitasi! :D
Ehkä minäkin joskus uskallan ;)
Vaarna, suosittelen kyllä kirjoitusvapaata :). Molemmat omani olivat ihania, opettavaisia ja ihania. Ekan virkavapaan aikana alkoi ihan uusi vaihe omassa kirjoittamisessa - ilman sitä ei mikään olisi samaa, eivätkä Kreikkalaiset olisi syntyneet. Tietysti noihin vapaisiin tarvittiin a)säästöjä ja b)myöntyväinen työnantaja. Jälkimmäistä virkavapaata jouduin itse asiassa siirtämään töiden takia ainakin puoli vuotta, jotain niillä main, mutta onneksi se sitten onnistui lopulta. Oli kyllä tärkeä kokemus kokeilla, että millaista olisi, jos voisi vain kirjoittaa. Itsestään oppi kaikenlaisia asioita.
Lähetä kommentti