Kuva ei ole harkittu asetelma, vaan ihan autenttinen, sillä näppäsin sen nopeasti kännykälläni ja yritin tehdä sen niin, että kukaan ei huomaisi juurikaan mitään. Ajattelin ensin blurrata kirjoitusvihkoni tekstin sumeaksi, ettei kuvasta erottaisi, mitä olen kirjoittanut, mutta en sitten blurrannutkaan. Kuvassa on katkennut sivunkulmallinen erityisen hyvää esimerkkiä siitä, minkälaista se paljonpuhuttu "soopa" on, jota suollan raakatekstinä "asiaan keskittyvän" raakatekstin ohella. Etenkin jos aikaa on ja voin käyttää sitä rauhassa, kirjoitan usein ensin muutaman sivun ns. soopaa ennen kuin lipeän johonkin muuhun kirjoittamiseen. Ja sitten kun olen kirjoittanut jotain "oikeaa", kirjoitan taas hetken soopaa, jossa lepään ja leikittelen ja rauhoitun. Sen jälkeen voin taas kirjoittaa hetken epäsoopaa. Tuo ns. soopa on paitsi äänen avaamista, myös kirjoitusharjoituksia, rauhoittumista, lepäämistä ja ajattelua. Ja joskus jostain lauseesta versoo jotain, mitä en osannut alun perin arvata. Tänäänkin kävi kertaalleen niin, että kun aloin kirjoittaa uutta soopaa, heti kahden ensimmäisen lauseen jälkeen huomasin kirjoittavani lyhyttä kohtausta uusimpaan tekstiini.
Huomatkaa kuvassa myös kolme kynää. Kyllä. Minulle on käynyt niin, että ainoasta soveliaasta kynästä loppui muste kriittisellä hetkellä. Ei käy enää. Luultavasti laukustani olisi löytynyt vielä pari muutakin samanlaista kynää siltä varalta, että nuo olisivat kaikki sanoneet sopimuksen irti. Ja tänään laukussani oli myös uusi kirjoitusvihko siltä varalta, että olisin saanut tuon vanhan täyteen jo aamupäivän aikana. Koska niin ei käynyt, niin arvaatte varmaan, mitä tapahtuu seuraavaksi: kirjoittamista. Vanha vihko loppuun ja uusi alkuun. Koska minun maailmassani soopan määrä on vakio ja mitä enemmän kirjoitan, sitä enemmän soopan joukossa on käyttökelpoista materiaalia.
ps. Lukekaa Karo Hämäläisen tämänpäiväinen blogikirjoitus. Juurikin näin.
4 kommenttia:
Sinulla on ihana käsiala, itse tekstiä en kykene lukemaan näillä rilleillä, mutta odotapas, kun saan kaksiteholinssit käyttööni :D
Ihana? :D Sori, en voinut olla nauramatta. Varmaan siksi, että en tykkää lukea noita kirjoitusvihkojani, kun käsialaa on niin hidas lukea ;). On muuten hassua, että raakatekstiä kirjoittaessani en jätä vihkoon minkäänlaisia marginaaleja. Missään muualla en voisi kuvitella suoltavani marginaalitonta tekstiä sivukaupalla. Enkä myöskään tee kappalevaihtoja, ne tulevat sitten koneellekirjoitusvaiheessa. Enkä juurikaan korjaa kirjoitusvirheitä ja oikeaa sanaa etsiessäni saatan kirjoittaa vaikka kymmenen adjektiivia peräkkäin etsiessäni sitä oikeaa sanaa - enkä siis yliviivaa niitä epäoikeita sanoja pois tekstistä. Että en kutsu sitä suotta raakatekstiksi ;). Ja Vera, toivottavasti et pety sitten kun saat kaksiteholinssit nenällesi ;).
Minulla on ihan kamala käsiala, sellainen 8-vuotiaan pojan tapa kirjoittaa :D Sinulla taas on tasainen ja jotenkin naisellinen. Siis kaunis käsiala :)
Heh :). Pääasia kuitenkin, että itse saa selvää ;). Vaikka joskus oman käsialan väärinlukemiset tuottaakin tosi hyviä juttuja teksteihin :D.
Lähetä kommentti