May the Force be with you

maanantai 18. helmikuuta 2013

Päivän saldo

Olen kirjoittanut tänään paljon. Hyvin paljon. Niiden paljojen teekupillisten lisäksi on siis tullut tulostakin. Mietin tuossa viimeisimmän session aikana, että joko alkaisin myös kirjoittaa koneelle tätä uusinta juttua. Olen nyt kirjoittanut sitä pätkinä ja kohtauksina kahteenkin eri muistikirjaan jo aika pitkän aikaa. Puhtaaksi- ja uudelleenkirjoittaminen olisi tosi hyvää arkipäiväkirjoittamista (siis ei tällaisina vapaapäivinä, vaan sitten kun tämä autuus on ohi (ylihuomenna, toim.huom.), tavallisena arkikirjoittamisena), mutta vähän aikaa mietittyäni tajusin, että ei vielä. Haluan kirjoittaa lisää pätkiä, joita en lue vielä läpi. Haluan tuottaa raakatekstiä ilman, että siihen liittyy mitään velvollisuuksia laadusta tai siitä, sopiiko se mukaan kokonaisuuteen vai ei. Joten pysyttelen vielä kynässä ja paperissa. Se tuntuu hyvältä. Kirjoitan puhtaaksi sitten kun on sen aika.

Kirjoittamisen lisäksi luin tänään loppuun ihanan Veran dekkarin Kuolema sypressin varjossa. En oikeasti lue dekkareita juuri koskaan, mutta nyt luin, enkä pettynyt. Jäin tosin odottamaan seuraavaa kirjaa aika malttamattomana: päähenkilön elämä vaikuttaa hyvin mielenkiintoiselta, etenkin menneisyys, ja mielenkiintoista nähdä, mitä sieltä paljastuu. Kuolema sypressin varjossa oli tosi miellyttävää luettavaa (eikä liian pelottava tällaiselle jänishousullekaan), mutta sen luettuani minun alkoi hirveästi tehdä mieli viiniä ja pastaa ;).

Tänä iltana ohjelmistoon kuuluu vielä yhden novellin kirjoittamista. Tämä on uusvanha tekele, eikä ollenkaan osa kokoelmakässäriä, mutta novelli yhtä kaikki. Haluaisin saada sen kuosiin osittain sen takia, että se on aiheeltaan aivan erilainen kuin tyypilliset novellini. Tuntuu siltä, että pitää näyttää itselleni, että "katso nyt, osaat sinä tällaistakin". Paitsi että kanssakirjoittajat, jotka ovat tekstin lukeneet, sanoivat, että siinä on minulle tyypillisiä ongelmia. Joten pääsen tyypillisten ongelmien pariin epätyypilliseen tekstiin. Hah. Ennen kuin rynnistän sen novellin keskelle, pidän kuitenkin pientä breikkiä. Tänään on ollut kiva päivä, ja tuottelias, ja juuri sen takia pitää hengähtää ja syödä (ei pastaa, ikävä kyllä) vähän, ennen kuin ajattelenkaan päivän seuraavaa urakkaa.

2 kommenttia:

Vera Vala kirjoitti...

Voi kuinka ihana kuulla, että tykkäsit kirjasta, vaikka genre ei itsestäänselvyys ollutkaan. Ajattelin, etten lue blogiasi hetkeen, kun huomasin sinun lukevan kirjaani tuosta sivupalkista, mutta päätin sitten kuitenkin uskaltaa :D

Rooibos kirjoitti...

Hih, onneksi uskalsit lukea mitä mieltä olin kirjastasi :). Vaikka en usein lue dekkareita, niin oli kiva lukea KSV ja käydä taas alueella, jossa ei yleensä käy. Virkistävää, joten kiitos kirjasta :)! Ja niin kuin sanoin, niin Ariannan menneisyys (ja etenkin ne menneisyyden miehet!) alkoi kiinnostaa - toivottavasti sieltä paljastuu oikein mehukkaita juttuja ;).