Tuuli pöyhii puiden latvoja niin kuin yrittäisi saada ne rimpuilemaan irti lehdistään. Syksyinen sää. Koko päivän. Päässä on monta asiaa, jotka pitäisi kirjoittaa: uusi projekti, hyvin vanha novelli uuteen uskoon, yhtä sun toista. Katselen harmaita pilviä ja tärisytän jalkaani ja mietin levon ja työn suhdetta, rentoutumista ja rauhoittumista. Sitä, ettei tule huono omatunto.
Äkkipikainen tuuli. Vedän takin vetoketjun kaulaan asti kiinni, enkä usko, että vielä viikko sitten (?) kuljin ulkona niin vähissä vaatteissa, että niiden ajatteleminenkin nostaa käsivarret kananlihalle.
Nyt tuuli kiskoo taas vaahteroita ja kääntää niiden oksat nurin. Puut kestävät yllättävän paljon taivuttamista ja vanuttamista ilman että runko paukahtaa tai oksa repeää.
Tärisytän jalkaa. Se häiritsee itseänikin.
2 kommenttia:
Näin unta, että sait kustannussopimuksen :)
Toivottavasti se oli enneuni ;)!
Lähetä kommentti