Olisinko onnellisempi, jos ilta näyttäisi valojen sijasta enemmän puiden huojuvaa mustaa kun oksat liikahtelevat rungon hengityksen tahtiin.
Puistossa laidunsi neljä ponia vaikka on syksy. Hakivat sameilla turvillaan keltaisten lehtien joukosta sitä keltaisinta. Minä katselin kunnes olin nähnyt kaikki lehdet eikä yksikään ollut keltaisempi kuin toiset. Käännyin pois. Ponin pilkukkaan kaulan tähtitaivaan negatiivi seisoo ehkä vieläkin haalistuneen vaahteran alla.
Kun sytyttää kynttilän, sen voi tuntea korvennuksena rintalastan alla. Kun tuulee, puiden oksat käyvät valojen yli niin että valot näyttävät tiu'uilta joiden ääni on jäänyt matkan varrelle.
2 kommenttia:
Tekstin kauneus sai liikuttumaan. Kieli on ihana lahja.
Olethan huomannut uuden Alaston kirjailija -blogin? Löytyy osoitteesta http://kirjailijoidensalaseura.wordpress.com
Hei, Karenina Unska :). Ja kiva jos tykkäsit :). Olen huomannut joo Alastoman kirjailijan - mielenkiintoisia kirjoituksia on ollut ja mielenkiintoiset kirjoittajat!
Lähetä kommentti