Syklaami täytyy pitää kosteana, mutta se ei saa seisoa vedessä

Luen John Greenin Tähtiin kirjoitettua virhettä. Olin ajatellut pestä pyykkiä ja kirjoittaa Volvoa tänään. Sen sijaan ostin syklaamin, kävin kirjastossa hakemassa varaukset ja olen istunut sohvassa lukemassa melkein koko illan. Paljosta lukemisesta on tullut jotenkin toipilas olo. Haluaisin kirjoittaa Volvoa, haluaisin kirjoittaa sitä ja uskoa itseeni ja siihen ja kaikkeen mahdolliseen ja lentää Volvon mukana, mutta väsyttää ihan kamalasti ja vain luen. Aion mennä ajoissa sänkyyn, ihan kohta, ja lukea lisää. Tuntuu siltä kuin olisin ollut flunssassa ja tarvitsisin nyt tällaisen toipilasillan. Enkä ole ollut. Väsyttää vain kovasti. Kirjoituspöytä on täynnä kirjoja, jotka pitäisi lukea. Pitäisi ja haluaisin. Niin kuin Silene Lehdon Hän lähti valaiden matkaan, ja Herta Müllerin Hengityskeinu ja Sanna Karlströmin Harry Harlown rakkauselämät ja Hedi Köngäksen Dora Dora ja Emma Puikkosen Matkamusiikkia. Viimeinen on kyllä oikeasti lattialla sängyn vieressä ja sitä olen aloittanut jo sängyssä joku ilta. Joku ilta oli hyvin täysi ja suuri ja matala kuu. Ehkä perjantaina. Nyt en näe kuuta. Eilen illalla oli ilotulitus. Joskus tuntuu melko velttokätiseltä. Nyt tuntuu. Haluaisin osata kirjoittaa.